Glasgow - Loch Lomond

Glasgow - Loch Lomond

Matkamme tärkein syy oli kongressini Glasgowssa. Siinä touhussa minun päiväni ovat kuluneet, mutta paappa on puuhaillut omiaan. Kongressikeskus ja hotellimme sijaitsevat Clyde -joen rannalla. Rakennuskanta on uutta ja alue on yhtenäisenä ihan siisti. Iltaisin rakennusten valot heijastuvat kauniisti joen pinnasta.

Glasgown kaupunkiin olen tutustunut varsin pinnallisesti, autossa istuen ja nyt tänään pienellä kävelyllä. Kävimme maanantaina illalla hieman ajelemassa keskustassa ja tänään illalla menimme Hard Rock cafeseen syömään. Kaupunki ei kauneudellaan hurmaa. Joitakin yksittäisiä kauniita rakennuksia sentään erottui katukuvasta, mutta sinne nekin talot hukkuivat, niiden arkisten ruskeiden joukkoon. 

Tiistaina paappa oli tullut golfaamasta ja kongrssiohjelmani jälkeen päätimme lähteä käymään Loch Lomondin rannalla. Alueella sijaitsee laaja luonnonsuojelualue, mutta meille riitti pelkkä rantaan pääsy. Matka Glasgowsta Loch Lomondille kesti vain reilun puoli tuntia, vaikka ajoimme asuinalueiden läpi kokoojakatuja pitkin. Päädyimme Ballochin pikkukaupunkiin, jonka läpi virtaa Leven -joki, joka puolestaan laskee leveämmän Clyde- joen kautta Atlanttiin. Joki oli täynnä veneitä ja muutama vähän isompi risteilylaivakin oli rannassa. Myöhästyimme viimeisestä risteilyaluksesta vartin verran, mutta kävimme kävelemässä joen vartta eteenpäin järven rantaan saakka.

Maisemat järvelle olivat tietenkin komeat. Järven alkuosassa on Irchmurrin saari ja kauempana vielä muita saaria. Järveä kokonaisuudessaan ei taida nähdä kuin veneen kannelta, mutta sitä reunustavat korkeat vuoret antoivat kuitenkin käsityksen  järven mittasuhteista. Loch Lomond on selvästi leveämpi kuin Loch Ness, mutta hieman lyhyempi. Ainakin minulle nämä kaksi ovat Skotlannin legendaarisimmat järvet. 

Ballochin katukuva oli kaunis, hieman keskieurooppalaisen tyylinen. Asuinalueet, joiden läpi ajoimme, olivat nekin mukavan näköisiä verrattuna Glasgown keskustaan. Paluumatkalla, hieman uudella reitillä näimme myös Kelvingroven taidegallerian ja museon rakennuksen. Se oli massiivinen goottilaistyylinen talo, joka olisi ollut näyttävä kaupungin keskustassakin. Nyt se tuli meillekin vastaan vähän vahingossa enkä ehtinyt ottaa lennosta edes valokuvaa siitä. Kuvan otin kuitenkin kongressiesitteestämme. Jos aikaa olisi päivisin enemmän, siellä voisi hyvinkin käydä. 

Glasgowiin ei kannata tulla ihastelemaan ihanaa kaupunkia. Museoita ja taidegallerioita täällä kuitenkin riittää, samoin viskitislaamoja lähiseuduilla, jos ne kiinnostavat. Glasgowiin voi tulla myös ympäröivän maaseudun ja luonnon kauneuden tai golfkenttien vuoksi. Edullisimmillaan paappa pelasi täällä kierroksen 17,50 punnalla. Linnoja on Skotlannissa kaikkialla, samoin järvissä löytyy. 

Ainakin meille Skotlanti näyttäytyi erityisen kauniina. Kauniista maaseudusta nauttiakseen täytyy liikkua autolla, täällä vasemmanpuoleisen liikenteen joukossa seikkaillen - tosin junillakin saattaisi päästä kohtalaisen kivuttomasti liikkumaan. Skotlannin huonosta säästä puhutaan aina, mutta me koimme ainoan pienen systeemeihin lähtiessämme tänään iltapäivällä Hard Rock cafesta takaisin hotellille. 

Aamulla starttaamme matkaan takaisin Edinburghin lentokentälle ja kotimatkalle. Verryttelen lähiviikot sormiani seuraavan matkan kertomuksia varten. 

Yllätyksellisen upea Stirling

Yllätyksellisen upea Stirling

Sunnuntaina siirryimme Kirkcaldystä Glasgowhun. Sopivasti matkan varrella sijaitsi Stirlingin kaupunki, jossa on sekä linna että golfkenttä. Varsinainen matkamme olisi kestänyt  vain reilun tunnin, joten meillä oli hyvin aikaa pysähdykseen.

Lähdimme jälleen liikkeelle varhain aamusta. Stirlingiin pääsimme melkein koko matkan moottoritietä pitkin, mutta linnaan jouduimme kulkemaan hetken matkaa kaupungin katuja pitkin. Olimme paikalla heti linnan ovien avautuessa, joten ruuhkia ei ollut.

Kuten Edinburghin linna, sijaitsee Stirlingin linnakin korkealla kukkulalla. Sen historia on melko samanlainen kuin sisarlinnallaan: täällä ovat asustaneet ja hallinneet samat skottikuninkaat kuin Edinburghissakin. Meille ei kuitenkaan selvinnyt, onko jompi kumpi linnoista ollut ns. päälinna vai ovatko nämä kaksi vaihdelleet asemassaan. Stirlingin kaupungin olemassaolosta on löydetty merkkejä jo 800-luvulta, mahdollisesti paikalla on ollut kuninkaallisia rakennuksiakin. Samalla tavalla kuin Edinburghissakin täällä on rakennettu 1100-luvulla kappeli. Sekä skotit että englantilaiset ovat vuorotellen valloittaneet linnoituksen itselleen. Stirlingin linnan tämänhetkisen päärakennuksen, kuninkaallinen palatsin, rakensi Jaakko (James) V uudelle ranskalaiselle vaimolleen Marylle. 

Linnan päärakennus on neliön muotoinen, mutta sen keskellä on suuri avoin sisäpiha.  Rakennuksessa on erilliset huoneistot sekä kuninkaalle että kuningattarelle ja vastaanottotilat kansalaisia ja arvovieraita varten. Nämä tilat ovat olleet varsin hienot ja ylelliset. Kun Skotlannin matkaoppaissa kerrotaan aina ensimmäisenä Edinburghin linnasta, koimme hienoisena yllätyksenä sen, että ainakin meidän silmissämme Stirlingin linna oli hienompi kuin Edinburghin. 

Suuren linnanpihan ympärillä sijaitsee myös monia muita rakennuksia, jotka toimivat nykyisin pääosin museoina. Kuninkaallisesta palatsista kulmittain sijaitsee Suuri sali, yksi valtavan suuri huone, joka on entisöity vanhojen piirustusten mukaan 1700-luvun asuun ja avattu yleisölle tässä muodossa 2011. Alunperin sali on rakennettu vuonna 1503. Sali on Skotlannin suurin ja hienoin keskiaikainen halli, johon mahtuu jopa 500 ihmistä. Se oli kieltämättä upea tila, jonka hallitseva rakenne oli korkealla sijaitseva puinen katto. 

Linnan muurit ovat komeat ja yhtenäiset, monin paikoin entistetyt. Muurien sisälle mahtuu palatsien lisäksi muitakin rakennuksia ja myös viehättävä ja hyvin hoidettu kuningatar Annen puutarha. Korkealta muurien viereltä avautuivat upeat näkymät sekä Stirlingin kaupunkiin että ympäröiville laajoille viljelysmaille. Linnan puoleisella reunalla kaupungissa sijaitsi kirkko ja laaja hautausmaa - tuntui, että koko kaupungin ja linnan välinen maasto oli pelkkää hautausmaata. Sen sijaan hieman kauempana linnasta, seuraavan kukkulan rinteillä, avautui kauniisti Stirlingin golfkenttä, minne suuntasimme matkamme linnan jälkeen. 

Stirlingin golfkentällä ei ollut tungosta, pääsimme pelaamaan heti lounaan jälkeen. Kenttä oli kaunis ja vehreä puistokenttä. Yön aikana oli ehkä satanut vähän, sillä kentän pinta oli kauttaaltaan kostea. Muodoiltaan kenttä oli hyvin mäkinen, saimme vetää kärryjä ylös ja alas. Korkeimmilta kohdilta avautui hieno näköala linnaan ja sen takana oleville vuorille. Maisema tuntui hieman lohduttavan, sillä kenttä oli pitkä ja jokseenkin raskas pelata. Väljyys ja avaruus miellyttivät, joten kokonaisuutena pelikokemus oli ihan kohtalainen. Paikallisten ihmisten suhtautuminen vieraspelaajiin oli täälläkin ylen ystävällistä. Emme myöskään saaneet vettä niskaamme kierroksen aikana. Skotlannin valtakunnassa kaikki hyvin! 

Stirlingistä jatkoimme matkaa moottoritietä pitkin Glasgowhun, matka taittui nopeasti. Hieman saimme jännittää, miten selviäisimme isossa kaupungissa hotellille, mutta onneksi sunnuntai-illan liikenne oli kohtuullista. Pääsimme asettumaan uuteen majapaikkaamme Clyde-joen rannalle. Täällä vietämme seuraavat 4 yötä. Paappa golfailee, minä keskityn reissun ammatilliseen ohjelmaan. 

Edinburgh, vanha tai uusi kaupunki

Edinburgh, vanha tai uusi kaupunki

Olimme jo alkumatkasta suunnitelleet lauantaille käyntiä Edinburghissa. Golfkentillä lauantai on tukkoinen päivä, kun paikalliset ihmiset lähtevät pelaamaan. Toki ruuhkaa ja turisteja olisi odotettavissa Edinburghissakin, muttapäätimme ohittaa ruuhkaisimmat kohdat lähtemällä liikkeelle aamuvarhaisella. 

Paappa selvitteli vaihtoehtoisia tapoja liikkua Edinburghin keskustaan. Osoittautui, että juna suoraan Kirkcaldyn asemalta Edinburghin keskustaan olisi ylivoimaisesti helpoin vaihtoehto. Kirkcaldyn asemalla pysäköinti oli ilmaista. Junaliput maksoivat alle 20 puntaa, kun parkkeihin Edinburghissa olisi mennyt 40-50 puntaa, jos edes olisimme pitkäaikaista parkkia löytäneetkään. Säästimme vasemmanpuoleisen kaupunkiliikenteen seikkailut ja stressin. 

Junamatkalla pääsimme kokemaan yhden Skotlannin maailmanperintökohteista, Forth Bridge -rautatiesillan. Junat Edinburghista pohjoiseen kulkevat sen kautta. Forth Bridgestä en tietenkään saanut kuvaa, mutta vieressä kulkevat maantiesillat, vanha ja uusi, tulivat mukavasti kuviin. Sää oli lauantaina hieman harmaa, joten kuvatkin jäivät valjuiksi. Päivä olikin tähän mennessä lomamatkamme pilvisin, mutta vettä ei kuitenkaan satanut (paitsi myöhemmin illalla, kun olimme jo hotellihuoneessamme).

Olimme perillä Edinburghissa noin 8.30 ja marssimme suoraan linnaan. Se on ensimmäinen paikka, mihin matkaoppaan kehoittavat turisteja menemään. Jonoja ei ollut ja pääsimme saman tien sisälle (poistuessamme jonot olivat liki sata metriä pitkiä).

Edinburghin linna on massiivinen kivilinnake, joka sijaitsee korkealla kallion päällä kaupungin yläpuolella.  Vuosisatojen aikana se on rakennettu, hävitetty ja rakennettu taas uudelleen. Rakennusmateriaalina on paikallinen kivi, josta myös alueen talot on pääosin rakennettu. Linnan vanhimpana osana pidetään Pyhän Margaretin kappelia, joka on valmistunut 1130-luvulla osana suurta kivitornia. 1300-luvulla valtaajat ovat tuhonneet osia linnasta, joka on sitten rakennettu uudelleen taas 1400-luvulla. Myöhemminkin linnaa on rakennettu ja korjattu. Tavallaan työ jatkuu edelleen, kun linnan kuntoa pidetään yllä. Edinburghin linna oli mielestäni erittäin hyväkuntoinen verrattuna moniin  yhtä vanhoihin linnoihin, missä on tullut käytyä.

Sisätiloiltaan linna ei ollut mitenkään pramea vaan yksinkertainen ja koristelematon, paikoin puukoristeinen. Huoneista suuri sali (ritarisali) on koristeltu seinille sijoitetuilla miekoilla ja muilla aseilla. Kuninkaallinen palatsi muutamine huoneineen oli koristeellisempi ja saanut seinilleen paljon vanhojen skottihallitsijoiden muotokuvia. Huoneita on kuitenkin koristeltu ja sisustettu uudelleen esim. Viktoriaanisena aikana, joten kovin alkuperäisinä tiloja ei voine pitää. Aikoinaan linnassa ovat asuneet Skotlannin kuninkaat, kunnes 1700-luvulla Skotlanti liitettiin Englantiin. Vanhoista kuninkaista komeimpana muistona ovat Skotlannin kruununjalokivet, valtikka ja miekka. Ne ovat esillä erillisessä huoneessa, joka lienee linnan suosituin. 

Edinburghin linnan tilat ovat moninaisessa käytössä. Suurta salia käytetään kuninkaallisissa ja valtiollisissa tilaisuuksissa. Linnan tiloissa ovat molempien maailmansotien muistomerkit, sotilasosastojen museoita ja myös sotavankimuseo. Linnassa on pidetty sotavankeja jo historiallisina aikoina. Sotavankimuseossa on nähtävissä mm. 1700-luvun vankila ja myös ehkä yllättäen toisen maailmansodan aikainen vankila, missä pidettiin Skotlantiin pudonneita saksalaisia pommikonelentäjiä. Kun linna on aikoinaan ollut merkittävä sotilaallinen puolustuslinnoitus, on ymmärrettävää, että siellä on paljon sotimiseen liittyvää materiaalia. Mm. tykkejä linnan pihalla on useita, kuuluisimpana valtavan kokoinen Mons Meg. Nykypäivän sotilasperinteitä Edinburghin linnassa edustaa Edinburgh Military Tattoo, joka vuonna 2018 pidetään marraskuussa. 

Linna sijaitsee korkealla kalliolla, joten on ymmärrettävää, että sieltä avautuvat hienot näkymät Edinburghin kaupunkiin. Vanha kaupunki (Old town), Edinburghin keskiaikainen osa, sijaitsee aivan linnan juuressa ja uusi kaupunki (New town), joka on rakennettu vanhimmilta osiltaan 1700- luvulla, sijaitsee linnan alla olevan rotkon toisella puolella. Rotkossa kulkee Edinburghiin tuleva rautatie. Linnasta lähdettyämme kuljimme mailin kaduksi kutsuttua katua pitkin katsellen vanhaa kaupunkia ja kadulta lähteviä kujia. Kadun varrella oli paljon skottiruutukankaista valmistettuja tuotteita myyviä kauppoja, joissa piti tietysti piipahdella. Kadun varrelta löytyi myös Tex Mex -ravintola, jossa nautimme lounaan. Jostain syystä fish ja chips -linja ei oikein nappaa. 

Sekä Old town että New town ovat Unescon maailmanperintökohteita. New townin puolella emme paljon ehtineet tutustua paikkoihin. Se tuntui kuitenkin olevan kaupungin kaupallinen sydän tavarataloineen. Rautatieaseman kupeessakin oli suuri kauppakeskus. Kauppakeskuksen yläpuolella olevaan puistoon oli pystytetty maailmanpyörä, jossa kävimme. Se oli onnistunut kokemus, sillä korkealta koko Old town avautui kokonaisuudessaan silmiemme eteen. Kaupunginosan yhtenäisyys ja harmaa harmonisuus näkyi yhdellä katsomalla. Se on todella ansainnut maailmanperintökohteen arvonsa.

Vaikka emme käyneet tavallista ulkoilulenkkiämme, golfkierrosta, oli olo aika uupunut illalla. Yli 8 tunnin reipas marssiminen ja kiipeily pitkin Edinburghin kaupungin katuja riitti vetämään ihmisestä mehut pihalle. Siinäkin vaiheessa oli mukavaa, että matkasimme junalla takaisin Kirkcaldyyn. Paappa sai otettua junamatkan aikana tirsat! 

Viimeinen kuva on Skotlannin kansallisgalleriasta, missä myös piipahdimme.