Keskiaikaan tutustumassa: Pals
Keskiaika on ollut Empordàn ja koko Katalonian alueelle merkittävä ja kehitystä tuonut ajanjakso. Silloin pohjoista maakuntaa hallitsivat feodaaliherrat, jotka rakensivat maaomistuksiensa puolustukseksi massiivisia linnoja ja palatseja. Ne ovat säilyneet aluella tähän päivään ja antavat nykyisille kaupungeille oman luonteensa.
Vapaapäivänämme vuokrasimme auton ja ajoimme reilun 10 kilometrin matkan Palsin keskiaikaiseen kaupunkiin. Olimme saaneet suosituksen tästä paikasta hotellimme virkailijalta. Palsin nykyinen kaupunki on laajentunut keskiaikaisen, kukkulalla sijaitsevan linnoituksen ympärille. Vanhaa kaupunkia ympäröi edelleenkin muuri eikä sen alueelle ollut asiaa autolla - ei kapeilla kaduilla juuri autoilla olisi liikuttukaan. Vanha kaupunki on kuitenkin edelleenkin elävä asukkaineen, kauppoineen ja kahviloineen ja jopa vanha kirkko on edelleenkin käytössä. Kirkon kello kuulutttaa kaupunkilaisille ajan kulumisen vartin välein vaihtelevilla kumahduksilla ja kilahduksilla. Kirkon torniin ei ollut pääsyä, mutta kirkon takaa kaupunginmuurin kupeesta avautuivat komeat maisemat ympäristöön.
Kun olimme lähteneet aamulla liikkeelle aikaisin, satuimme vanhan kaupungin alueella sijainneeseen keramiikkamyymälään jo ennen kymmentä. Paikka oli kyllä upeimpia, mihin olin aikoihin törmännyt. Keramiikkaa oli joka lähtöön, käyttöesineistä koristeisiin, kolmessa eri huoneessa. Myynnissä oli myös muita käsityötuotteita ja Pals-aiheisia T-paitoja. Jos joskus eksytte Empordàn alueelle, käykää Palsissa ihan vain tämän kaupan takia! Kun olimme aikamme kierrelleet vanhan kaupungin kapeita katuja, palasimme kaupan aukiolle - ja putiikki oli täynnä ranskalaisia turisteja! Paikka lienee siis varsin tunnettu.
Rantaa kohti ajaessamme vastassamme oli seuraava keskiaikainen linnoitus Begurin kaupungissa. Autolla ei taaskaan päässyt aivan linnoituksen viereen, mutta jätimme auton kyllä turhan kauas huipulta - ja kiipesimme sitten aikamoisen matkan portaita ylöspäin aamupäivän helteessä. Linna itsessään on raunioitunut, mutta muuria on jäljellä. Korkealta kukkulalta avautuivat komeat maisemat alueelle, mutta kokemuksena Begur ei ollut lähellekään Palsin veroinen.
Helteen ja kiipeilyjen jälkeen halusimme rannalle - lämpötila oli edelleenkin noin 28 astetta ja kaipasimme viilennystä. Ajattelimme myös lounastaa rantaravintolassa, hyvää kalaa ehkä. Ranta löytyi sa Tunasta, mutta pettymyksemme oli suuri, kun ruokaa ei ollutkaan saatavilla. Pikkkukylän hotellin ravintola oli suljettu muilta paitsi hotellin asukkailta. Turistisesonki oli jo ohi. Emme menneet uimaan vaan ajoimme takaisin Begurin kaupunkiin ja etsimme käsiimme ensimmäisen siistin näköisen ravintolan. Tilasimme edullisen kolmen ruokalajin lounaan, joka osoittautui mauttomaksi ja huonoksi. Vain jälkiruoaksi valittu creme brulee ja espresso olivat hyviä. Majapaikkamme ruokailut nousivat aivan uuteen arvoon tämän kokemuksen jälkeen. Opetuksena tästä oli, että kannattaa kysyä ravintoloistakin suosituksia hotellin henkilökunnalta.
Iltapäivällä etsinnässä oli edelleenkin ranta ja uinti. Ajoimme noin 20 km pohjoisemmaksi, l’Estartitin kaupunkiin. Matkan varrella ohitimme Montgrin luonnonpuiston alueen, missä sijaitsee samanniminen linna. Linna sijaitsee sen verran korkealla - kolmen vartin kiipeämisen päässä - että päätimme jättää sen väliin komeista maisemista huolimatta. Tätä linnaa olimme ihailleet korkealla kaukaisuudessa golfkierroksiemme aikana päivittäin.
L’Estartitin ranta kulkee nimellä Platja Gran, suuri ranta, ja pituutta sillä tosiaan olikin.
Hiekka oli hienoa, tuuli puhalsi mereltä navakasti - alueelle on tyypillistä iltapäivisin mereltä nouseva tuuli. Vuokrasimme yhden rantatuolin vaatteiden vaihdon tukikohdaksi, sitten uikkarit päälle ja vuorotellen uimaan. Ranta oli melko matala, mutta aallot nousivat silti yllättävän korkeiksi. Uinti oli hankalaa vellovassa meressä enkä sitten uinutkaan kuin sen yhden kerran. Vesi oli kuitenkin raikasta ja sen lisäksi tuuli vilvoitti. Sa Tunan ranta olisi ollut kivikkoranta suojaisassa lahdessa, joten vähän harmitti, vaan minkäs teit.
Iltapäivän päätteeksi ajoimme kaupan kautta hotellille. Tankkasimme autoon polttoainetta ja itsellemme pullovettä ja pientä välipalaa. Hotellimme sijainti on noin 1,5 kilometriä lähimmästä kaupasta, joten kaikki ravinto olisi pitänyt ostaa hotellilta. Yhden kerran kävelimme golfkierroksen jälkeen kauppaan ja totesimme matkan aika ylivoimaiseksi helteisen liikuntapäivään perään. Auton kanssa vettäkin sai kannettua hotellille reilun määrän. Alueella kraanavesi on juotavaa, mutta ei kuitenkaan erityisen hyvän makuista. Siksi pullovettä oli mukavampi juoda. Pientä syötävää tarvitsee aina golfkierroksen aikana ja kaupassa oli hyvä valikoima evästarvikkeita.
Kuntolomamme loppui lauantaiaamuna varhaiseen kotiinlähtöön. Bussimatka kesti pari tuntia ja kentällä meinasi tulla kiire - tuliaissuklaat jäivät ostamatta, mutta onneksi kotimaassa pystyy ostamaan pikaiset tuliaiset laukkuja odotellessa. Golflaukkumme päättivät jatkaa oleilua Espanjan lämmössä, eivät ilmeisesti olleet ehtineet koneeseen kiireemme takia. No, nyt ei taida kotimaan kentillä pelaaminen kovin paljon kiinnostaa - laukkujen viivästys ei juuri haittaa - ja Finnair kuljettaa myöhästyneet tavaramme kotiin mukavasti. Sitä odotellessa.
PS. Tulevan viikon sää Empordàn alueella on vaihtelevaa: usealle päivälle on ennustettu sadetta ja lämpöä 20 asteen seutuville, mutta on ennusteessa pari hellepäivääkin.
Pals:
l'Estartit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti