Loma se on pikalomakin - Amsterdam kolmessa päivässä!
Meille oli varattu matka Japaniin maaliskuulle, mutta se peruuntui. Lieneekö syynä Korona vai muut syyt, mutta matkaan ei ollut tarpeeksi lähtijöitä. Tässä maailmantilanteessa saattoi olla hyväkin, ettei Venäjän yli yritetä lentää. Pienenä korvikkeena otimme äkkilähdön Amsterdamiin. Olen käynyt kaupungissa vuonna 2013, mutta paapalle kaupunki oli vielä käymättä.
Matka Amsterdamiin sujui normaalisti - tai itse asiassa saimme nauttia hieman luksusta, sillä lensimme Finnairin Aasian koneilla. Ilmeisesti niitä pitää käyttää, että lentäjien ammattitaito säilyy. Schipolin lentoasemalla sitten alkoivat ongelmat. Muistin vanhastaan miten helppoa kaupunkiin oli mennä junalla. Ostimme liput automaatista ja suuntasimme laiturille. Kellonajat näyttivät saapuvia junia tuntia aikaisemmin. Paikalle tuli kohta juna, mutta se ei mennytkään Amsterdamin keskustaan vaan Utrechtiin. Meidän mielestämme junat Utrechtiin lähtivät viereiseltä laiturilta. Sama toistui kolme kertaa. Lopulta puolen tunnin odottelun jälkeen juna saapui, mutta ihan väärälle laiturille. Illalla hotellilla uutisia katsoessamme selvisi syykin: Hollannin junien ohjausjärjestelmä tai vastaava oli sekaisin eikä junia saatu liikkeelle. Me sentään onnistuimme pääsemään oikeaan suuntaan menevään junaan!
Ajoimme junalla suoraan Amsterdamin keskustaan. Meillä oli mukana vain pienet käsimatkalaukut, joten päätimme raahata niitä mukanamme. Ei tarvinnut turhaan käyttää aikaa hotellille kulkemiseen. Amsterdamin päärautatieasema on todella komea, vanha rakennus, joka mainitaan yhtenä kaupungin nähtävyytenä. Asemarakennuksen vieressä, kanavan rannalla oli kanavaristeilyjä ja muita kaupunkiretkiä myyvä turistitoimisto. Ajatuksena oli lähteä kanavalaivaan pikimmiten. Kun muitakin lippuja oli saatavilla, ostimme samalla kolmen päivän setin: vartin kuluttua lähtevä kanavaristeily, maanantaille Kansallismuseo, tiistaille Keukenhofin puutarha ja sen jälkeen van Gogh -museo. Itse asiassa van Gogh -museoon ei olisi päässyt mihinkään muuhun aikaan koko käyntimme aikana.
Kanavat ovat varmasti näkyvin ja tunnetuin osa Amsterdamin kaupunkikuvaa. Niitä on rakennettu jo keskiajalta lähtien ja 1600-luku on ollut kaupungin kukoistusaikaa. Kaupunkia kiertää kehänä neljä pääkanavaa ja niiden lisäksi kaupungissa risteilee myös pienempiä kanavia. Kanavien yhteispituus on yli 100 km ja niiden varrella on yli 1500 taloa. Kanava-alue on UNESCOn maailmanperintökohde. Kaupungin läpi virtaava Amstel -joki kulkee kanavien lomassa. Kokonaisuudessaan kanavat ja joki muodostavat mielenkiintoisia kulkuväyliä koko kaupungin alueelle. Kanavien rannoille rakennetut talot ovat amsterdamilaiseen tyyliin kapeita, kauniita ja tiiviisti rakennettuja. Yhdessä kanavien kanssa ne luovat minun silmissäni tyypillisen amsterdamilaisen kaupunkikuvan.
Amsterdamilaiseen kaupunkikuvan kuuluvat myös polkupyörät. Nyt kesää lähestyttäessä pyöräilykausi oli juuri alkanut. Kaupunkilaisilla on keskimäärin kaksi pyörää, joten pyöriä on täällä selvästi enemmän kuin asukkaita. Kaupungin kaduilla on pyöräilijöille punaisiksi maalattuja kaistoja, joilla nämä huristelevat tottuneesti, monilla on kuljetuslaatikoita pyörän edessä. Pyöräilykypäriä täällä ei tunnu käytävän kukaan!
Kanavaretkemme kesti tunnin. Matkaan sisältyi englanninkielinen selostus kuulokkeiden kautta kuunneltuna. Saimme kuulla lyhyitä tarinoita Hollannin ja Amsterdamin historiasta ja nykypäivästä. Tapa oli monista turistimatkoista tuttu ja piti mielenkiinnon retkeen hyvin yllä. Matkan varrella näimme monia mielenkiintoisia rakennuksia, mutta ei niistä paljon jäänyt mieleen eikä katetun veneen ikkunoista paljon kuvia otettu. Välillä satoikin. Kuitenkin tulopäivämme oli lomapäivistämme kaunein ja aurinkoisin.
Veneretkemme jälkeen etsimme lounaspaikan - ihan tavanomainen ravintola kävelykadun varrella - ja sen jälkeen vasta otimme suunnan hotellille. Ostimme 3 päivän matkalipun, johon sisältyi vapaa matkustaminen tuona aikana. Hotellimme sijaitsee vajaan puolen tunnin päässä Amsterdamin ydinkeskustasta, asumalähiön reunalla, lyhyen kävelymatkan päässä metroasemalta ja ratikkapysäkiltä. Hotellin sijainti oli yhteyksiensä takia ihan onnistunut, mutta illalla alueella ei ollut oikeastaan mitään koettavaa. Lähdimme sitten vielä illaksikin metrolla keskustan suuntaan.
Jäimme pois vähän ennen päärautatieasemaa ja päädyimme hyvin vilkkaalle ravintolakadulle. Sunnuntai-iltana ravintolat olivat pullollaan ihmisiä ja kadut kävelijöitä, vain kiinalaiset turistit puuttuivat. Kanavat olivat jälleen kauniita ja talot kuvauksellisia. Kun siirryimme ensimmäiseltä torilta sivukatuja pitkin eteenpäin, päädyimme alueelle, missä kannabis haisi, tupakkakauppoja (missä kannabista myydään) oli vieri vieressä, neonvalot loistivat seksishowesityksiä ja näyteikkunat kertoivat iloisia seksileluja olevan kaupan. Hollantilaiset ovat monella tapaa vapaamielisempiä kuin suomalaiset, mutta ei näillä kaduilla kulkeminen meihin erityistä vaikutusta tehnyt. Ilta oli kuitenkin kauniin aurinkoinen, joten aika kului kävellessä mukavasti.
Iltapalan nautimme hotellilla - emme ole kumpikaan raskaan iltaruoan ystäviä. Pitkä päivä oli tehnyt tehtävänsä, kun olimme jo iltayhdeksän jälkeen valmiita pehkuihin. Tunnin aikaerokin näkyy. Tästä syystä olemme ottaneet aktiviteettimme aamulla alkaviksi. Tällä tekniikalla ehtii paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti