Kukkia, kukkia, KUKKIA, Keukenhof ja van Gogh

 Kukkia, kukkia, KUKKIA, Keukenhof ja van Gogh

Viimeinen kokonainen lomapäivämme alkoi taas varhain, lähdimme liikkeelle jo 7.30 jälkeen. Matkustimme metrolla päärautatieasemalle matkanjärjestäjän toimistolle odottamaan bussikuljetusta Keukenhofiin, Amsterdamista länteen. Matka kesti noin 45 minuuttia. Mainittakoon jo tässä kohdassa, että sää oli koko päivän puolipilvinen ja sadetta tuli vain pari hentoa kuuroa. Niiden aikana kävimme kahvilla ja syömässä. Sateenvälttelystrategiamme toimi erinomaisesti!

Keukenhof on maailman suurin kukkapuutarha ja todella näkemisen arvoinen. Tällä herkellä pääosassa puutarhassa olivat erilaiset sipulikukat - tulppaaneistahan Hollanti on erityisen kuuluisa. Tulomatkalla kuljettajamme teki pienen mutkan kasviviljelmien kautta, joten olimme jo nähneet suuria peltoaukeita runsaassa kukassa. Puutarhassa näitä kukkaistutuksia oli niin paljon, että niitä on oikeastaan mahdoton kuvata. Tulppaaneita, narsisseja, hyasintteja, helmililjoja, skilloja... Lisälksi kukassa oli muitakin kevätkukkia, kuten vuokkoja, magnolioita, atsaleoja ja kirsikkapuita. Kuvat puhuvat puolestaan ja niitä tulee paljon!

Keukenhofin puutarha on rakennettu taitavasti. Keväällä kukkivat sipulikukat, mutta eivät tosiaankaan kaikki samaan aikaan. Penkeissä näkyi niin kukkineita, kuin parhaassa kukassa ja nuppuvaiheessakin olevia kasveja. Kesällä vuoron saavat kesäkukat, daaliat, gladiolukset, leijonankidat ynnä muut. Puutarha on näyttävä varhaisesta kävästä syksyyn saakka.

Alueella oli kasvihuoneita, mistä löytyi sipulikukkia (valtavan suuria ja näyttäviä), orkideoita ja astioihin tuotuja komeita leikkokukka-asetelmia. Alueella on tietysti muitakin puutarhan kasveja, monia vanhoja puita, polkuja, vesiaiheita, koriste-esineitä jne, kaikki erittäin hyvin hoidettuna. Puutarhan laidalla on vanha tuulimylly, jollaisilla on aikoinaan pidetty vedenpinta matalana alavalla maalla ja saatu lisää kuivaa maata patojen taakse. Puutarhan tuulimylly oli toimiva ja pyörivä, joskin pyörimisestä oli vain kansanhuvia. Tuulimyllyn tasanteelta näki vähän maisemia. 

Pari tuntia jaksoimme kukkaloistoa - alkoi tulla kukkaähky - sitten oli pakko mennä syömään. Kun Keukenhofiin oli tullut bussilasteittain turisteja, oli ruokailukin massatapahtuma ja sapuskan laatu sen mukainen, pelkkää kylmää riisi-kasvis-sekoitusta. Aikaa lounaan jälkeen oli vielä melko paljon, ehdimme ostoksille (yllättäen ainuttakaan kukkasipulia tai muuta kasvia ei lähtenyt mukaan). Bussi toi meidät takaisin päärautatieasemalle klo 14 jälkeen. Täällä aikataulut pitävät! 

Jos tarkkaavainen lukija muistaa, oli meillä tiistaina aamuretken jälkeen vielä suunnitelmissa mennä van Goghin museoon. Aikataulumme toimi hyvin ja olimme museon edessä puoli tuntia ennen määräaikaamme. Onneksi hollantilaiset eivät ole turhan nuukia ja pääsimme sisään saman tien. Nimensä mukaisesti van Gogh -museo keskittyy kyseiseen taiteilijaan, hänen elämäänsä ja muihin taiteilijoihin, jotka olivat aikoinaan vaikuttaneet van Goghiin, olleet hänelle esikuvina, ystävinä tai seuraajina. Kuvia museossa ei saanut ottaa. Tätä perusteltiin sillä, että mittaamattoman arvokkaita tauluja ei altisteta laittomalle kopioinnille. No, monet näyttivät kuvia ottavan, mutta minä jätin ne väliin. Ainoat van Gogh -kuvat jutuissani ovat myymälästä ostetuista tuotteista, mm. kassista, tyynynpäällisestä ja korteista. Museon taulut jäävät muistoihin ilman kuviakin. 

Nauttikaa siis kukista! 

Taidetta silmien täydeltä - Rijksmuseum

 Taidetta silmien täydeltä - Rijksmuseum

Edellisaamun varauksemme maanantaille oli Rijksmuseum, Hollannin kansallismuseo, aamulla klo 9. Museo sijaitsi vain vartin ratikkamatkan päässä hotelliltamme, helppo nakki siis. Olemme jo vuosia sitten todenneet maailman matkakohteissa, että varhaisin liikkeelle lähtö takaa väljimmät visiitit. 

Olimme paikalla noin 5 minuuttia ennen museon avaamisaikaa ja ehdimme kiertää talon ympäri. Tosin kiertokävely johtui siitä, että etsimme sisäänkäyntiä. Museon sivustalla oli kaunis puistikko, joka tuli nyt puolivahingossa katsastettua. Sisäänkäynti löytyi talon pohjakerroksen kohdalta alueelta, missä pyörätie ja  jalkakäytävät kulkivat koko rakennuksen läpi. Siellä jonotimme sisäänpääsyä helvetillisen tuulen kynsissä palellen. Rakennuksen suojissa emme sentään kastuneet, vaikka vettä satoikin myös vaakatasossa. 

Rijksmuseum on täällä taidemuseo, missä siellä täällä on myös taulujen ajankohtaan kuuluvia esineitä. Alimmassa kerroksessa on vanhin, keskiaikainen taide 1200 - 1400-luvuilta, seuraavassa uusin taide 1800-luvulta alkaen ja ylimmässä kerroksessa 1600- 1700-lukujen taide Rembrandteineen.

Lähdimme uskollisesti liikkeelle pohjakerroksesta, keskiajasta ja sen uskonnollisesta taiteesta. Näimme pääasiassa Jeesuksia, madonnoja ja pyhimyksiä, teimme jopa pienen kierroksen kellarikerroksessa, missä oli vanhaa itämaista taidetta, lähinnä Intiasta ja Kiinasta. Pohjakerroksen kierrettyämme paappa totesi, että nyt on mentävä Rembrandtien kimppuun. Taideteosten katselu on hidasta, uuvuttavaa ja aikaavievää. Koska Rembrandtit olivat ylimmässä kerroksessa, olisi kerrostenmukainen järjestys uuvuttanut meidät jo paljon ennen niiden ääreen pääsyä. 

Ylimmässä kerroksessa olivat minun silmissäni tärkeimmät taideteokset, Rembrendt aikalaisineen. Taiteilijoita oli todella paljon, sekä hollantilaisia että esim. ranskalaisia. Vermeer oli ehkä toinen tunnetuimmista taiteilijoista, mutta hänelläkään ei ollut näyttelyssä kuin 3 teosta - yksi tauluista oli lainassa museossa, jonka näyttelyiden pohja oli pudonnut, kun teokset olivat pääosin venäläisiä. Rembrandteja oli reilu 10 teosta, joista kuuluisin ja suurin on Yövartio. Sen näkemisessä olimme onnekkaita, sillä se oli juuri viikko sitten saatu palautettua mittavasta restauroinnista. Rembrandtin teokset olivat kyllä hienoja ja erityisiä kuvien yksityiskohtien tarkkuudessa. Aikaa niiden katselussa olisi voinut kuluttaa vaikka kuinka paljon, vaikka tungos hieman häiritsikin katselua. Niissä tungoksissa kävi kyllä mielessä, että kasvomaskejakin voisi edelleen käyttää. Amsterdamissa niitä ei juuri ole näkynyt, vain lentokentällä ja lehtokoneessa niitä pitää käyttää. 

Vaikka Rijksmuseum on pääosin taidemuseo, oli siellä myös muuta arvokasta esineistöä, mm. astioita, tekstiilejä, huonekaluja ja jopa kokonaisia huoneistojen seiniä. Erityisen ihastuttavia minusta olivat erilaiset pienoismallit, äärimmäisen tarkat nukkekodit jne. Kiersimme loppuosan näyttelystä aika nopeaan tahtiin, sillä nälkäkin alkoi vaivata, vaikka olimme välillä käyneet nauttimassa kakkua, teetä ja kahvia. Ruokailuun siirryimme museosta parin korttelin päähän, Hard Rock cafeehen. Ruoka oli jälleen kerran erinomaista ja teimme myös tuliaisostokset samalla reissulla. 

Amsterdamin maanantaipäivä oli ikävän sateinen. Olimme ostaneet yhden uuden sateenvarjon edellisenä päivänä, kun ennakoimme tulevaa sadetta. Tuuli painoi sadetta ja veti uutta varjoamme suppuun, joten alle puolen päivän käytön jälkeen hökötys päätyi roskikseen! Myöhäisen lounaan jälkeen palasimme ratikalla takaisin hotellille sateen riepoessa niskassa. 

Olimme tyytyväisiä siihen, miten hyvin onnistuimme ottamaan paikallisen säätilanteen huomioon ohjelmassamme. Rijksmuseumissa kulkiessamme sade ei haitannut, samoin siirtymämatka ravintolaan oli lyhyt. Pääsimme vesisateesta aika vähällä, vain parilla 10 minuutin kävelyllä. Illalla lepäilimme hotellilla ja teimme vain pienen lenkin lähialueen asuntokaduilla sateen laannuttua. Tiistaille sään piti ennusteen mukaan vähän kirkastua ja kovasti toivoimme senkin onnistuvan.

  

Museon kirjasto oli hieno!