Päivä Lissabonia

Päivä Lissabonia

Tänään opintomatkan ohjelmassa oli turistipäivä. Pääsin verestämään 10 vuoden takaisia muistoja. Kun olemme edelleenkin fyysisesti Suomen ajassa, olimme aamuvirkkuina liikkeellä jo heti  klo 8 jälkeen. 

Metro toimii aamuvarhaisesta ja vei meidät kävelykatualueelle. Liikkeet eivät vielä olleet auki, joten kuljimme jokirantaan, katselimme rakennuksia ja maisemia. Sieltä lähdimme jatkamaan matkaa ratikalla, pääsimme St. Jorgen linnan lähistölle ja kiipesimme linnaan. Jonoa ei ollut, ostimme liput ja menimme sisälle. Aamun ajan kiipeilimme linnan muureilla ja ihailimme maisemia. Kun linna on aikoinaan liki 1000 vuotta sitten rakennettu korkealle kukkulalle, kaupunki avautui alapuolellamme upeasti. Aurinko paistoi ja lämmitti, mutta ylhäällä myös tuuli tuiversi aika lailla. Sää oli kuitenkin turistin puolella, sateenvarjoa emme tarvinneet. 

Kun parin tunnin jälkeen lähdimme linnasta takaisin alas, olivat muutkin turistit heränneet. Linnaan oli noin 200 metrin mittainen jono! Me kävelimme taas ratikkapysäkille, hyppäsimme vanhaan pikkuratikkaan ja pääsimme keskustaan. Pienen kävelyn jälkeen löysimme mukavan kalaravintolan ja nautimme lounaan. 

Paikalliset ratikat ansaitsevat muutaman sanan, sillä ne ovat yksi Lissabonin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Vanhat ratikat ovat pieniä ja pystyvät liikkumaan kaupungin kapeilla kaduilla. Siksi vanhat linjat ovat edelleen käytössä ja niillä liikkuvat samat ikivanhat pikkuratikat, joilla on kuljettu jo vuosikymmeniä sitten. Kyllä niissä omaa viehätysvoimansa on! 

Lounaan jälkeen jatkoimme marssimista, kävimme pakollisen keikan Hard rock cafessa ennen kuin siirryimme takaisin hotellille. Turisti kerkesi levätä hetken, mutta aika lailla nopeasti otimme uuden suunnan, lähdimme ratikalla Belemiin katsomaan seuraavaa paikallista nähtävyyttä. Belem sijaitsee Lissabonin keskustasta länteen päin, lähellä joen suuta ja merta. Tejo- joki on suultaan niin leveä, että on vaikea sanoa, missä joki loppuu ja missä meri alkaa. 

Pasteis de Belem - pasteijaleipomo on maailmankuulu, on saanut palkintoja maailman ruokaoppailta jne. Leipomo on toiminut samalla paikalla vuodesta 1837 alkaen ja valmistanut salaisella reseptillä pieniä leivoksia. Vain 2 ihmistä kerrallaan tietää leivonnaisen ohjeen. Hintaa leivoksella oli vain 1,1 €, mutta mekin ostimme 6 leivoksen pakkauksen. Leivonnaisia oli myynnissä jopa 50 kappaleen paketteja. Turistit  jonottavat liikkeeseen. Kun tulimme paikalle, oli jono reilut 100 metriä jalkakäytävällä. Tunnin lenkin jälkeen - kävimme katselemassa maisemia meren suunnalle päin -  se oli lyhyt, ehkä reilut 10 m ja jonotimme alle 10 minuuttia.  Leipomossa myydään muitakin tuotteita ja on siellä 400 paikan kahvilakin. Miettikääpä paikan liikevaihtoa, kun näitä pikkuleivonnaisia myydään päivittäin noin 20 000 kpl! 

Take away- leivoksia piti syödä jossain. Näppärästi vieressä oli Starbuck's. Paappa haki kahvin ja siellä söimme ensimmäiset leivonnaiset. Hyviä ne olivat, mutta ei kuitenkaan niin paljon parempia kuin muualla kaupungissa myytävät vastaavat leivonnaiset. Ihmeellisellä tavalla salainen ohje kuitenkin näyttää houkuttavan turistit paikalle. Kymmenen vuotta sitten Belemissä käydessämme emme tienneet tästä kuuluisuudesta mitään. Mahtoiko se silloin tällainen menestys vielä ollakaan? Nettiaikana turistit löytävät tällaiset tiedot nopeasti. 

Kun Belemissä oli ollut paikalla satoja turisteja, olisi paluumatka ratikalla ollut aikamoisen jonotuksen takana. Lähdimme bussilla ja vaihdoimme matkan varrella toiseen ratikkaan. Ehkä vältimme puolen tunnin jonotuksen Belemissä ja näimme bussireitin varrella paljon uusia maisemia, tai no, taloja pääasiassa. Pääsimme taas samalle kävelykadulle, missä olimme jo aamulla käyneet. Ostimme pakollisia tuliaisia ja kävimme jälleen leipomossa, joita Lissabonissa tosiaankin riittää! Tällä kertaa ostimme mukaan patongit, sillä liki 11 tunnin turistipäivä alkoi tuntua vähän jaloissa. Nautimme kevyen iltapalan hotellihuoneessa!