Viime keväänä olen tutustunut Eino-Juhani Rautavaaran säveltäjiin Lorcan runoihin. Yksi kappaleista on nimeltään Cordoba. Se on vaikuttava kappale, joka jäi pitkiksi ajoiksi korvamatona soimaan. Kun keväällä näin tämänviikkoisen matkamme mainoksen, ehdotin Paapalle matkaa välittömästi! Cordoba oli nähtävä!
Tänään sinne sitten menimme. Matka kesti bussilla liki 2 tuntia, alkumatka samojen kukkuloiden yli kuin Sevillaan mennessämmekin. Maisemat täällä Andalusiassa ovat kumpuilevaa ja kauniit. Oliiviviljelmiä on kuulemma ollut aiemmin kaikkialla, mutta monia vuosia riehunut tauti on tuhonnut viljelmiä. Uusia taimia on nyt istutettu, mutta tyhjiä kukkuloita oli edelleen paljon. Oliivin kasvu sadonkorjuuvaiheeseen kestää noin 70 vuotta, mutta satoa se voi tuottaa parhaimmillaan jopa 2000 vuotta! Näin vanhoiksi puita on kuulemma saatu määriteltyä. Siksi tällainen puuston kato on raskas isku kasvattajille. Matkaajalle uudet viljelykset näkyivät pieninä pensaita tai aivan mitättöminä tukikeppeinä pienten taimien vieressä.
Cordoba sijaitsee saman Guadalquivir- joen varrella kuin Sevillakin, sieltä jokea ylävirtaan päin. Joki on melkein kuiva, mutta sen ylitse kulkee roomalaisten rakentama 2000-vuotias silta. Sen alkupäässä on arabialaisten noin 800-luvulla rakentama linnamainen portti, kaupungin keskustan puolella espanjalaisten 1500-luvulla rakentama riemukaarimainen portti. Hyvin ovat kestäneet aikaa kaikki rakennelmat, joskin esim. sillan pinta on uusittu.
Voiton aukion takana on Cordoban Moskeija-Katedraali. Rakennus on käsittämättömän kokoinen. Sen paikalla on alunperin sijainnut Pyhän Vincentin kirkko, jonka muslimit ovat purkaneet vuodesta 786 alkaen vallattuaan Cordoban. Moskeijaa on alettu rakentaa vanhan kirkon paikalle ja sitä on laajennettu useaan otteeseen. Kun kristinuskoiset valloittivat kaupungin takaisin 1200-luvulla, aloitettiin kristillisen katedraalin rakentaminen moskeijan sisälle!
Katedraali moskeijan sisällä on kyllä erikoinen sekä ajatuksena että rakennuksena. Katedraali on sekin melko suuri, joten ympärillä sijaitsevan moskeijan kokoa voi vain hämmästellä. Katedraalissa on seiniä vain kuoro-alueen ympärillä ja alttarin takana. Muutoin sinne voi kävellä sisälle niin, että ei edes huomaa sinne menevänsä.
Katedraali on komea, etenkin kuoron penkit ovat taas täynnä upeita kaiverruksia. Silti mikään osa katedraalista ei vedä vertoja moskeijalle. Katoissa on pitkiä kaariholveja. Upeita, monivärisiä koristekaiverruksia ja maalauksia on katoissa, seinissä ja holvikaarien ympärillä. Valot ja varjot vaihtelevat kauniisti. Tilassa voisi vain käveleskellä hiljaa ja rauhoittuen. Reunoilla on paikoitellen pieniä kristillisiä kappeleita. Tila on kokonaisuudessaan merkillinen sekoitus kahta eri uskonsuuntaa. Kuvat puhuvat puolestaan. Laitan ne taas oppiin yhtenä settinä, kunhan ehdin.
Lounaalle menimme Moskeijan-Katedraalin lähikadulle. Ruoka oli kokonaan paikallisia erikoisuuksia: 4 juuston salaatti, kylmä keitto, häränhäntiä ja makea kurpitsapiirakka. Kokonaisuus oli paras, mitä 30 hengen seurueemme on saanut syödäkseen.
Päivän kohokohdat olivat melkein tässä, lounaan jälkeen siirryimme bussiin ja matkasimme Malagaan. Siellä pakollinen iltakävely palkittiin iloisella yllätykseltä, kun vastaan tuli tuttavapariskunta kotimaasta!
Lukijoita palkitsen vielä alussa mainitsemillani Lorcan runolla (suomentamasta ei tietoa). Me pääsimme Cordobaan.
Córdoba
Córdoba.
Kaukana ja yksin.
Musta hepo, suuri kuu
ja oliivit satulavyössä.
Vaikka tunnen kaikki tiet
en koskaan saavu Córdobaan.
Tasangolla, tuulen halki,
musta hepo, punainen kuu.
Kuolema katsoo minuun,
katsoo torneista Córdoban.
Voi miten tie on pitkä!
Voi niin rohkea on ratsu!
Voi että kuolema odottaa
ennen kuin ehdin Córdobaan!
Córdoba.
Kaukana ja yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti