Alhambra, sulttaanien lahja Espanjalle

Alhambra, sulttaanien lahja Espanjalle

Kiertomatkamme viimeinen etappi sijaitsi Granadassa, Malagasta koilliseen. Sen tärkein nähtävyys on Alhambran vanha hallintoalue. Alkuperäisen ohjelman mukaan meidän piti matkustaa sinne jo keskiviikkona, mutta sille päivälle ei enää ollut lippuja saatavilla. Käyntimme vaihtui torstaille. Alhambra on Unescon maailmanperintökohde ja turistien suosiossa.

Alkumatkan ajoimme bussilla edelleen samaa moottoritietä, mitä edellisinäkin päivinä. Espanjan vuoristoinen maasto asettaa aikamoisia haasteita teiden rakentamiselle. Tiet on helpompi rakentaa laaksoa pitkin kuin vuoren läpi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että käyttämämme moottoritie kulki Guodalmedina - joen päällä tai vieressä koko matkan vuoriston eteläpuolella kulkiessamme. Vettä joessa näkyi vain paikoin pieninä pläntteinä. 

Maastot olivat edelleen kumpuilevia ja kauniita. Siellä täällä kukkuloilla näkyi pieniä valkoisia kyliä -  pueblos blancos - tai oikeammin taloryppäitä, joiden valkoinen väritys on valikoitunut käyttöön kuumuuden hillitsemiseksi. Granadaa kohti ajaessamme kukkulat kohosivat edelleen, kyliä oli vähemmän ja kallioisia vuoria enemmän. Oliiviviljelmät olivat täälläkin harventuneet kasvitaudin kynsissä. Punaruskeat paljaat pellot näyttivät lähinnä surullisilta. Tien varressa sijaitsi yksi hieman muita suurempi kaupunki, Loja. Vaikka bussin ikkunasta kuvaaminen on lähinnä hasardia, sain tästä kaupungista ja sen viehättävästä ympäristöstä paluumatkalla muutaman kuvankin. Monta kertaa matkalla harmitti se, että moottoritiellä, tai ehkä aikataulujemme vuoksikaan, ei ollut mahdollista pysähtyä kuvaamaan maisemia. Tuolle reitille ei ollut rakennettu näköalapysäkkejä!

Alhambraan saavuimme aamulla klo 10 aikoihin. Hallintoalue sijaitsee korkealla kukkulalla yli 700 metriä merenpinnan yläpuolella. Palatsialueen alapuolelle sijaitsee Granada kaupunki samalla tavalla kuin yli 1000 vuotta sittenkin. Kaupunkiin emme laskeutuneet, sillä Alhambrassa riitti tutustumista yhden päivän ajaksi.

Vaikka mukanamme oli oppaamme Liisa, piti meillä olla paikallisopas, tai oikeammin ryhmämme suuren koon vuoksi vielä kaksikin. Liisa kyllä hoiti käytännön opastuksen ammattitaidollaan. Taidehistorian, historian ja symboliikan tietämyksemme lisääntyi jälleen kiitettävästi. 

Alhambran hallinnollinen alue on pieni kaupunki. Siellä on nykyisin katuja, kahviloita, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Nykyaikaiset toiminnot on sijoitettu ymmärtääkseni alueen uusimpiin rakennuksiin, joita on rakennettu vuoden 1500 jälkeen. Alueella on lukuisia puutarhoja, sekä koristekasvipuutarhoja että hyötypuutarha. Tähän ollaan Liisan kertoman mukaan etsimässä niitä hyötykasveja, joita kasvatettiin 1000 vuotta sitten ja joita sulttaanit ja heidän hoviväkensä saivat nauttia aterioillaan.  Hyötypuutarha pyritään ennallistamaan tuhatvuotiseen asuunsa. Puutarharakentamisen perusajatuksena on ollut varjojen luominen, joten laajoja, matalia puita on paljon, samoin sypressikäytäviä ja muita puiden reunustamia varjoista kujia. Kesällä Andalusiassa on läkähdyttävän kuumaa, joten kaikki viilennys on tarpeen. 

Alueen tärkeimmät rakennukset ovat sulttaanien rakentamia vuosien 800 ja 1492 välillä. Silloin viimeinen sulttaani karkoitettiin pois Andalusiasta, nimenomaan Alhambrasta, joka oli viimeisen sulttaanin tukikohta. Sulttaaneilla on siellä ollut sekä hallinnollisia tiloja että yksityiset asuintilat. Hallintotiloissa on viehättäviä pieniä sisäpihoja puutarhoineen. Niissä alamaiset saivat odottaa sulttaanin puheille pääsyä viehättävästi solisevan suihkulähteen äärellä. Vettä käytettiin taitavasti myös sulttaanien yksityisissä tiloissa. Suuri vesiallas on sijoitettu rakennuksen eteen niin, että palatsin julkisivu heijastuu kokonaisuudessaan veden pinnasta. Katsojalle syntyi kuva, että koko palatsi olisi kellunut vedessä. Allasta on aikoinaan käytetty kalojen kasvattamiseen, joten sulttaanin hovi on saanut tuoretta kalaa päivittäiseen ruokapöytäänsä. 

Alhambran palatsien tunnettu vesiaihe on myös Leijonapiha. Sen keskellä sijaitsee suuri suihkulähde, jota ympäröi 12 leijonaa, kaikki keskenään hieman erilaisia. Leijonien suut suihkuttavat vettä altaan ulkopuolelle. Kapeita, matalia kanavia myöten vesi virtaa eteenpäin. Samanlaisia virtaavan veden kanavia palatsissa oli muuallakin. Niihin saatiin ja saadaan edelleenkin kylmää vettä vuorilta. Kanavat muodostavat Alhambran palatsin viilennysjärjestelmän, joka on ollut nerokas tapa helpottaa kesien paahtavaa kuumuutta. Samoja putkistoja myöten johdettiin alas myös palatsissa tarvittava juoma- ja kasteluvesi. Jo yli 1000 vuotta sitten sulttaanin palatsien rakentajat ovat tuoneet pieniä elämän mukavuuksia sulttaanin ja hoviväen käyttöön. 

Arabialaisten rakentajien käden taidot näkyvät tietenkin kaikkein eniten varsinaisissa sulttaaneille rakennetuissa palatseissa. Rakennustyyli on tuottanut täälläkin ”kaikki täyteen”- periaatteen mukaisia taidonnäytteitä. Kaariholveja on paitsi kaikissa ikkunoissa ja oviaukoissa, myös käytävien katoissa. Seinien alaosat ovat yleensä koristeellista, moniväristä kaakelointia. Niissä värit ovat säilyneet kohtalaisen hyvin. Kaakeleiden yläpuolella koko seinän yläosan matkalla on ns. stukko-tekniikalla koristellut seinät. Niissä on arabiankielisiä kirjoituksia ja monimuotoisia symbolisia koristeita taitavasti keskenään limittyneinä. Allahia ylistetään runsaasti, mutta tekstien sisältö ei tietenkään asiaan perehtymättömille muutoin aukene.

Stukko-tekniikka on käyttänyt hyväkseen muotteja, jotka on täytetty marmoripölystä tehdyllä kipsillä. Samaa muottia on käytetty paljon, joten sama kuvio toistuu seinissä huoneen ympäri korkeina kuvioina. Nämä kuviot on maalattu, ja paikoitellen vanhoja, loistavia värejä oli näkyvissäkin. Näistä kohdista saa pieniä pilkahduksia siitä, miten käsittämättömän värikkäiltä salit ovat voineet aikoinaan näyttää, kun ovat olleet täydellisessä väriloistossaan. Palatsin huoneiden sisäkatot on päällystetty puukaiverruksilla tai joskus myös stukko-kuvioinneilla. Huoneiden ainoat koristelemattomat alueet löytyvät lattioista, mutta sekin johtuu siitä, että vanhat, kirjavat kaakeloinnit ovat vuosisatojen aikana kuluneet pois. 

Palatsialueen sisäpihoja ympäröivät aina muurit. Sulttaanin yksityisten tilojen puolella muurien reunoille on rakennettu katettuja alkoveita, missä aikoinaan on pidetty tyynyjä ja makuualustoja lepäilyä varten. Kaupungin suuntaan sisäpihalle on rakennettu hieman suurempi oleskelualue, mistä avautuu kauniita kaariholvisia aukkoja muurin läpi. Niistä sulttaani saattoi konkreettisesti valvoa alamaistensa tekemisiä kaupungissa. Näkymä kaupungin ja vuorten yli on hyvin kaunis. Puutarhasta puolestaan avautuu maisema Sierra Nevada -vuoristoon. Sieltä palatsialueelle johdettiin vesi ja tuotiin mm. jäätä ruoan valmistukseen. 

Palatsialueella aivan sulttaanin palatsin kyljessä sijaitsi Espanjan kuninkaan, Kaarle V:n rakennuttama hallintopalatsi. Se on rakennettu 1500-luvulla sen ajan tyyliin. Koristeellisia pylväitä ja kohokuvioita löytyy, mutta ei lähellekään sulttaanin palatsin loistokkudessa. Palatsi on kuuluisa muutamasta asiasta. Ensinnäkin sitä rakennettiin vuosikymmeniä, mutta kuningas asui siellä vain 2 kuukautta. Toinen tunnettu asia rakennuksessa on ellipsin muotoinen, pylväiden ympäröimä sisäpiha. Siellä järjestetään vuosittain Alhambran musiikkijuhlat, sillä tilan akustiikka on erinomainen. Tämä on se kolmas merkittävä asia Kaarlen palatsista.

Matkatoimisto oli järjestänyt meille arabialaisen ajan menun. Saimme syödäksemme niitä ruokalajeja, joita sulttaanit ja heidän hoviväkensä olivat aikoinaan nauttineet. Makeutta ruokiin oli tuohon aikaan saatu aika usein hunajasta. Minulle hunaja-allergiselle tuotiin korvaavia ruokia kolmen eri ruokalajin kohdalla. Saimme maistella pasteijaa, lihakeittoa, kalaa, lihaa, vihanneksia ja hedelmiä. Ruoka oli kokonaisuudessaan erittäin hyvää. Sulttaaneiden ruoka kelpasi meillekin. Perunaa ruokaan ei kuulunut, sillä se on saapunut Eurooppaan Amerikasta. Viimeinen sulttaani lähti Alhambrasta samana vuonna kuin Kolumbus löysi Amerikan. 

Sää on suosinut matkaamme. Aurinko paistoi kaikkina päivinä ja lämpötila oli päivisin 20 asteen seutuvilla. Sevillassa oli viileämpää, mutta se johtui kovasta tuulesta. Alhambrassa sen sijaan oli selvästi viileää, vaikka lämpötila oli mittarin mukaan edelleenkin yli 10 astetta. Korkeus merenpinnasta syö lämpötilaa, paikallisoppaat kertoivat, että aamulla lämpöä oli ollut vain +3  astetta. Noin 40 minuutin matkan päässä Granadasta sijaitseva Sierra Nevada oli jo saanut lumiset huiput. Päivän aikana lumimäärä oli lisääntynyt havaittavasti. Nykyaika ja tykkilumi oli tähän selityksenä. Vuori on tärkeä laskettelukeskus, joka bussinkuljettajamme tiedon mukaan avaa kautensa jo marraskuun lopussa. Se on Espanjan hiihtokeskuksista ensimmäisenä avoinna ja kuulemma sulkee aina viimeisenä. Pakkasta siellä oli jo nyt, eihän lunta olisi muutoin saatu tykitettyä.

Alhambra oli kulttuurimatkamme viimeinen etappi. Perjantaina lensimme kotiin, takaisin harmaaseen sateeseen. Seuraava reissu on tietenkin jo suunnitelmissa. 

Kuvakavalkadi paisui suureksi. Alhambrassa on niin valtavasti kuvattavaa, että tässäkin on vain pienen pieni otos kaikesta kuvattavaksi soveltuvasta. Ensimmäisenä löydätte myös Alhambran pohjapiirustuksen, joka on lainattu wikipediasta.