Alhambra, sulttaanien lahja Espanjalle

Alhambra, sulttaanien lahja Espanjalle

Kiertomatkamme viimeinen etappi sijaitsi Granadassa, Malagasta koilliseen. Sen tärkein nähtävyys on Alhambran vanha hallintoalue. Alkuperäisen ohjelman mukaan meidän piti matkustaa sinne jo keskiviikkona, mutta sille päivälle ei enää ollut lippuja saatavilla. Käyntimme vaihtui torstaille. Alhambra on Unescon maailmanperintökohde ja turistien suosiossa.

Alkumatkan ajoimme bussilla edelleen samaa moottoritietä, mitä edellisinäkin päivinä. Espanjan vuoristoinen maasto asettaa aikamoisia haasteita teiden rakentamiselle. Tiet on helpompi rakentaa laaksoa pitkin kuin vuoren läpi. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että käyttämämme moottoritie kulki Guodalmedina - joen päällä tai vieressä koko matkan vuoriston eteläpuolella kulkiessamme. Vettä joessa näkyi vain paikoin pieninä pläntteinä. 

Maastot olivat edelleen kumpuilevia ja kauniita. Siellä täällä kukkuloilla näkyi pieniä valkoisia kyliä -  pueblos blancos - tai oikeammin taloryppäitä, joiden valkoinen väritys on valikoitunut käyttöön kuumuuden hillitsemiseksi. Granadaa kohti ajaessamme kukkulat kohosivat edelleen, kyliä oli vähemmän ja kallioisia vuoria enemmän. Oliiviviljelmät olivat täälläkin harventuneet kasvitaudin kynsissä. Punaruskeat paljaat pellot näyttivät lähinnä surullisilta. Tien varressa sijaitsi yksi hieman muita suurempi kaupunki, Loja. Vaikka bussin ikkunasta kuvaaminen on lähinnä hasardia, sain tästä kaupungista ja sen viehättävästä ympäristöstä paluumatkalla muutaman kuvankin. Monta kertaa matkalla harmitti se, että moottoritiellä, tai ehkä aikataulujemme vuoksikaan, ei ollut mahdollista pysähtyä kuvaamaan maisemia. Tuolle reitille ei ollut rakennettu näköalapysäkkejä!

Alhambraan saavuimme aamulla klo 10 aikoihin. Hallintoalue sijaitsee korkealla kukkulalla yli 700 metriä merenpinnan yläpuolella. Palatsialueen alapuolelle sijaitsee Granada kaupunki samalla tavalla kuin yli 1000 vuotta sittenkin. Kaupunkiin emme laskeutuneet, sillä Alhambrassa riitti tutustumista yhden päivän ajaksi.

Vaikka mukanamme oli oppaamme Liisa, piti meillä olla paikallisopas, tai oikeammin ryhmämme suuren koon vuoksi vielä kaksikin. Liisa kyllä hoiti käytännön opastuksen ammattitaidollaan. Taidehistorian, historian ja symboliikan tietämyksemme lisääntyi jälleen kiitettävästi. 

Alhambran hallinnollinen alue on pieni kaupunki. Siellä on nykyisin katuja, kahviloita, ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Nykyaikaiset toiminnot on sijoitettu ymmärtääkseni alueen uusimpiin rakennuksiin, joita on rakennettu vuoden 1500 jälkeen. Alueella on lukuisia puutarhoja, sekä koristekasvipuutarhoja että hyötypuutarha. Tähän ollaan Liisan kertoman mukaan etsimässä niitä hyötykasveja, joita kasvatettiin 1000 vuotta sitten ja joita sulttaanit ja heidän hoviväkensä saivat nauttia aterioillaan.  Hyötypuutarha pyritään ennallistamaan tuhatvuotiseen asuunsa. Puutarharakentamisen perusajatuksena on ollut varjojen luominen, joten laajoja, matalia puita on paljon, samoin sypressikäytäviä ja muita puiden reunustamia varjoista kujia. Kesällä Andalusiassa on läkähdyttävän kuumaa, joten kaikki viilennys on tarpeen. 

Alueen tärkeimmät rakennukset ovat sulttaanien rakentamia vuosien 800 ja 1492 välillä. Silloin viimeinen sulttaani karkoitettiin pois Andalusiasta, nimenomaan Alhambrasta, joka oli viimeisen sulttaanin tukikohta. Sulttaaneilla on siellä ollut sekä hallinnollisia tiloja että yksityiset asuintilat. Hallintotiloissa on viehättäviä pieniä sisäpihoja puutarhoineen. Niissä alamaiset saivat odottaa sulttaanin puheille pääsyä viehättävästi solisevan suihkulähteen äärellä. Vettä käytettiin taitavasti myös sulttaanien yksityisissä tiloissa. Suuri vesiallas on sijoitettu rakennuksen eteen niin, että palatsin julkisivu heijastuu kokonaisuudessaan veden pinnasta. Katsojalle syntyi kuva, että koko palatsi olisi kellunut vedessä. Allasta on aikoinaan käytetty kalojen kasvattamiseen, joten sulttaanin hovi on saanut tuoretta kalaa päivittäiseen ruokapöytäänsä. 

Alhambran palatsien tunnettu vesiaihe on myös Leijonapiha. Sen keskellä sijaitsee suuri suihkulähde, jota ympäröi 12 leijonaa, kaikki keskenään hieman erilaisia. Leijonien suut suihkuttavat vettä altaan ulkopuolelle. Kapeita, matalia kanavia myöten vesi virtaa eteenpäin. Samanlaisia virtaavan veden kanavia palatsissa oli muuallakin. Niihin saatiin ja saadaan edelleenkin kylmää vettä vuorilta. Kanavat muodostavat Alhambran palatsin viilennysjärjestelmän, joka on ollut nerokas tapa helpottaa kesien paahtavaa kuumuutta. Samoja putkistoja myöten johdettiin alas myös palatsissa tarvittava juoma- ja kasteluvesi. Jo yli 1000 vuotta sitten sulttaanin palatsien rakentajat ovat tuoneet pieniä elämän mukavuuksia sulttaanin ja hoviväen käyttöön. 

Arabialaisten rakentajien käden taidot näkyvät tietenkin kaikkein eniten varsinaisissa sulttaaneille rakennetuissa palatseissa. Rakennustyyli on tuottanut täälläkin ”kaikki täyteen”- periaatteen mukaisia taidonnäytteitä. Kaariholveja on paitsi kaikissa ikkunoissa ja oviaukoissa, myös käytävien katoissa. Seinien alaosat ovat yleensä koristeellista, moniväristä kaakelointia. Niissä värit ovat säilyneet kohtalaisen hyvin. Kaakeleiden yläpuolella koko seinän yläosan matkalla on ns. stukko-tekniikalla koristellut seinät. Niissä on arabiankielisiä kirjoituksia ja monimuotoisia symbolisia koristeita taitavasti keskenään limittyneinä. Allahia ylistetään runsaasti, mutta tekstien sisältö ei tietenkään asiaan perehtymättömille muutoin aukene.

Stukko-tekniikka on käyttänyt hyväkseen muotteja, jotka on täytetty marmoripölystä tehdyllä kipsillä. Samaa muottia on käytetty paljon, joten sama kuvio toistuu seinissä huoneen ympäri korkeina kuvioina. Nämä kuviot on maalattu, ja paikoitellen vanhoja, loistavia värejä oli näkyvissäkin. Näistä kohdista saa pieniä pilkahduksia siitä, miten käsittämättömän värikkäiltä salit ovat voineet aikoinaan näyttää, kun ovat olleet täydellisessä väriloistossaan. Palatsin huoneiden sisäkatot on päällystetty puukaiverruksilla tai joskus myös stukko-kuvioinneilla. Huoneiden ainoat koristelemattomat alueet löytyvät lattioista, mutta sekin johtuu siitä, että vanhat, kirjavat kaakeloinnit ovat vuosisatojen aikana kuluneet pois. 

Palatsialueen sisäpihoja ympäröivät aina muurit. Sulttaanin yksityisten tilojen puolella muurien reunoille on rakennettu katettuja alkoveita, missä aikoinaan on pidetty tyynyjä ja makuualustoja lepäilyä varten. Kaupungin suuntaan sisäpihalle on rakennettu hieman suurempi oleskelualue, mistä avautuu kauniita kaariholvisia aukkoja muurin läpi. Niistä sulttaani saattoi konkreettisesti valvoa alamaistensa tekemisiä kaupungissa. Näkymä kaupungin ja vuorten yli on hyvin kaunis. Puutarhasta puolestaan avautuu maisema Sierra Nevada -vuoristoon. Sieltä palatsialueelle johdettiin vesi ja tuotiin mm. jäätä ruoan valmistukseen. 

Palatsialueella aivan sulttaanin palatsin kyljessä sijaitsi Espanjan kuninkaan, Kaarle V:n rakennuttama hallintopalatsi. Se on rakennettu 1500-luvulla sen ajan tyyliin. Koristeellisia pylväitä ja kohokuvioita löytyy, mutta ei lähellekään sulttaanin palatsin loistokkudessa. Palatsi on kuuluisa muutamasta asiasta. Ensinnäkin sitä rakennettiin vuosikymmeniä, mutta kuningas asui siellä vain 2 kuukautta. Toinen tunnettu asia rakennuksessa on ellipsin muotoinen, pylväiden ympäröimä sisäpiha. Siellä järjestetään vuosittain Alhambran musiikkijuhlat, sillä tilan akustiikka on erinomainen. Tämä on se kolmas merkittävä asia Kaarlen palatsista.

Matkatoimisto oli järjestänyt meille arabialaisen ajan menun. Saimme syödäksemme niitä ruokalajeja, joita sulttaanit ja heidän hoviväkensä olivat aikoinaan nauttineet. Makeutta ruokiin oli tuohon aikaan saatu aika usein hunajasta. Minulle hunaja-allergiselle tuotiin korvaavia ruokia kolmen eri ruokalajin kohdalla. Saimme maistella pasteijaa, lihakeittoa, kalaa, lihaa, vihanneksia ja hedelmiä. Ruoka oli kokonaisuudessaan erittäin hyvää. Sulttaaneiden ruoka kelpasi meillekin. Perunaa ruokaan ei kuulunut, sillä se on saapunut Eurooppaan Amerikasta. Viimeinen sulttaani lähti Alhambrasta samana vuonna kuin Kolumbus löysi Amerikan. 

Sää on suosinut matkaamme. Aurinko paistoi kaikkina päivinä ja lämpötila oli päivisin 20 asteen seutuvilla. Sevillassa oli viileämpää, mutta se johtui kovasta tuulesta. Alhambrassa sen sijaan oli selvästi viileää, vaikka lämpötila oli mittarin mukaan edelleenkin yli 10 astetta. Korkeus merenpinnasta syö lämpötilaa, paikallisoppaat kertoivat, että aamulla lämpöä oli ollut vain +3  astetta. Noin 40 minuutin matkan päässä Granadasta sijaitseva Sierra Nevada oli jo saanut lumiset huiput. Päivän aikana lumimäärä oli lisääntynyt havaittavasti. Nykyaika ja tykkilumi oli tähän selityksenä. Vuori on tärkeä laskettelukeskus, joka bussinkuljettajamme tiedon mukaan avaa kautensa jo marraskuun lopussa. Se on Espanjan hiihtokeskuksista ensimmäisenä avoinna ja kuulemma sulkee aina viimeisenä. Pakkasta siellä oli jo nyt, eihän lunta olisi muutoin saatu tykitettyä.

Alhambra oli kulttuurimatkamme viimeinen etappi. Perjantaina lensimme kotiin, takaisin harmaaseen sateeseen. Seuraava reissu on tietenkin jo suunnitelmissa. 

Kuvakavalkadi paisui suureksi. Alhambrassa on niin valtavasti kuvattavaa, että tässäkin on vain pienen pieni otos kaikesta kuvattavaksi soveltuvasta. Ensimmäisenä löydätte myös Alhambran pohjapiirustuksen, joka on lainattu wikipediasta. 

Cordoba, Cordoba, Cordoba

Cordoba, Cordoba, Cordoba

Viime keväänä olen tutustunut Eino-Juhani Rautavaaran säveltäjiin Lorcan runoihin. Yksi kappaleista on nimeltään Cordoba. Se on vaikuttava kappale, joka jäi pitkiksi ajoiksi korvamatona soimaan. Kun keväällä näin tämänviikkoisen matkamme mainoksen, ehdotin Paapalle matkaa välittömästi! Cordoba oli nähtävä! 

Tänään sinne sitten menimme. Matka kesti bussilla liki 2 tuntia, alkumatka samojen kukkuloiden yli kuin Sevillaan mennessämmekin. Maisemat täällä Andalusiassa ovat kumpuilevaa ja kauniit. Oliiviviljelmiä on kuulemma ollut aiemmin kaikkialla, mutta monia vuosia riehunut tauti on tuhonnut viljelmiä. Uusia taimia on nyt istutettu, mutta tyhjiä kukkuloita oli edelleen paljon. Oliivin kasvu sadonkorjuuvaiheeseen kestää noin 70 vuotta, mutta satoa se voi tuottaa parhaimmillaan jopa 2000 vuotta! Näin vanhoiksi puita on kuulemma saatu määriteltyä. Siksi tällainen puuston kato on raskas isku kasvattajille. Matkaajalle uudet viljelykset näkyivät pieninä pensaita tai aivan mitättöminä tukikeppeinä pienten taimien vieressä. 

Cordoba sijaitsee saman Guadalquivir- joen varrella kuin Sevillakin, sieltä jokea ylävirtaan päin. Joki on melkein kuiva, mutta sen ylitse kulkee roomalaisten rakentama 2000-vuotias silta. Sen alkupäässä on arabialaisten noin 800-luvulla rakentama linnamainen portti, kaupungin keskustan puolella espanjalaisten 1500-luvulla rakentama riemukaarimainen portti. Hyvin ovat kestäneet aikaa kaikki rakennelmat, joskin esim. sillan pinta on uusittu. 

Voiton aukion takana on Cordoban Moskeija-Katedraali. Rakennus on käsittämättömän kokoinen. Sen paikalla on alunperin sijainnut Pyhän Vincentin kirkko, jonka muslimit ovat purkaneet vuodesta 786 alkaen vallattuaan Cordoban. Moskeijaa on alettu rakentaa vanhan kirkon paikalle ja sitä on laajennettu useaan otteeseen. Kun kristinuskoiset valloittivat kaupungin takaisin 1200-luvulla, aloitettiin kristillisen katedraalin rakentaminen moskeijan sisälle! 

Katedraali moskeijan sisällä on kyllä erikoinen sekä ajatuksena että rakennuksena. Katedraali on sekin melko suuri, joten ympärillä sijaitsevan moskeijan kokoa voi vain hämmästellä. Katedraalissa on seiniä vain kuoro-alueen ympärillä ja alttarin takana. Muutoin sinne voi kävellä sisälle niin, että ei edes huomaa sinne menevänsä. 

Katedraali on komea, etenkin kuoron penkit ovat taas täynnä upeita kaiverruksia. Silti mikään osa katedraalista ei vedä vertoja moskeijalle. Katoissa on pitkiä kaariholveja. Upeita, monivärisiä koristekaiverruksia ja maalauksia on katoissa, seinissä ja holvikaarien ympärillä. Valot ja varjot vaihtelevat kauniisti. Tilassa voisi vain käveleskellä hiljaa ja rauhoittuen. Reunoilla on paikoitellen pieniä kristillisiä kappeleita. Tila on kokonaisuudessaan merkillinen sekoitus kahta eri uskonsuuntaa. Kuvat puhuvat puolestaan. Laitan ne taas oppiin yhtenä settinä, kunhan ehdin.

Lounaalle menimme Moskeijan-Katedraalin lähikadulle. Ruoka oli kokonaan paikallisia erikoisuuksia: 4 juuston salaatti, kylmä keitto, häränhäntiä ja makea kurpitsapiirakka. Kokonaisuus oli paras, mitä 30 hengen seurueemme on saanut syödäkseen. 

Päivän kohokohdat olivat melkein tässä, lounaan jälkeen siirryimme bussiin ja matkasimme Malagaan. Siellä pakollinen iltakävely palkittiin iloisella yllätykseltä, kun vastaan tuli tuttavapariskunta kotimaasta! 

Lukijoita palkitsen vielä alussa mainitsemillani Lorcan runolla (suomentamasta ei tietoa). Me pääsimme Cordobaan. 

Córdoba

Córdoba.

Kaukana ja yksin.

Musta hepo, suuri kuu

ja oliivit satulavyössä.

Vaikka tunnen kaikki tiet

en koskaan saavu Córdobaan.

Tasangolla, tuulen halki,

musta hepo, punainen kuu.

Kuolema katsoo minuun,

katsoo torneista Córdoban.

Voi miten tie on pitkä!

Voi niin rohkea on ratsu!

Voi että kuolema odottaa

ennen kuin ehdin Córdobaan!

Córdoba.

Kaukana ja yksin.

Picasso!

Picasso!

Kolmas matkapäivämme oli paikallinen, Malaga-päivä. Teemanamme oli Picasso, malagalaissyntyinen, ehkä maailman tunnetuin taiteilija. 

Picasso-museo oli aamupäivän kohteemme. Pablo Ruiz Picasso (jonka oikea sukunimi, se isän nimi,  on Ruiz ja etunimiä noin 15 kpl Pablon perässä) on kiinnostava myös persoonana, syntynyt 1881 Malagassa. Hän asui elämästään noin 8 ensimmäistä vuotta tässä kaupungissa, missä hänen isänsä toimi taiteilijana ja taideopettajana. Kun lama iski 1800-luvun lopussa Malagaan, perhe muutti Barcelonaan. Taiteilijan uransa Picasso teki pääosin Pariisissa, koska vastusti Espanjan diktaattoria Francoa. Picasso kuoli 1973, muutama vuosi ennen Francoa. 

Niinkuin arvata saattaa, Picasson töitä ei museossa saanut kuvata. Hienoja ja tunnettuja teoksia oli monia. Ostin museon kaupasta muutaman postikortin, joissa on joitakin näkemistämme teoksista. Monet Picasson tunnetuimmista töistä ovat esillä museoissa Pariisissa, Barcelonassa tai Madridissa ja myös muualla maailmassa. Nimi Picasso myy ja maksaa, mutta varmasti aiheesta. Työt ovat kertakaikkisen upeita ja näkemisen arvoisia missä tahansa. 

Picasson töiden lisäksi museossa esiteltiin vaihtuva näyttely, jossa oli teoksia lukuisilta 1900-luvun surrealistisilta naistaiteilijoilta. Nämä olivat oman uransa aikana tehneet yhteistyötä Picasson kanssa tai olleet tällä oppilaina. Nämäkin työt olivat mielenkiintoisia ja hienoja, mutta eivät tietenkään yhtä tunnettuja kuin Picasson työt. 

Pieni, nopea tutustumiskohde varsinaisen Picasso-museon jälkeen oli Picasson syntymäkoti. Talossa oli taiteilija-isän työhuone työpöytineen ja maalausvälineineen. Ruizin maalaama lintutaulu oli myös työhuoneessa. Tuohon aikaan ne olivat muotia Malagan porvareiden keskuudessa ja niiden myynnillä Picasson isä elätti perheensä. Muissa huoneissa esillä oli mm. Picasson kastemekko ja aikaan kuuluvia esineitä. Asunto ei ole ollut Picasson perheen omistuksessa enää sen jälkeen, kun he muuttivat Barcelonaan, mutta Picasson suvun taidesäätiö on hankkinut huoneiston omistukseensa myöhemmin ja etsinyt asuntoon myös sinne kuuluneita tai muutoin aikakauteen sopivia esineitä. 

Picasson kotitalon lähistöllä puistossa istuu pronssinen Pablo. Hänet sain kuvaan. 

Aamupäivän kolmas kohde oli Malagan katedraali. Liisan asiantunteva selostus avasi uskonnollista taidetta ja siihen liittyvää symboliikkaa, jota katolisissa kirkoissa on todella paljon. 1500-luvulla rakennettu kirkko on runsas ja koristeellinen. Espanjalaiselle kirkolle on kuulemma tyypillistä, että kuoro ja urut on sijoitettu keskelle kirkkoa, pääoven ja alttarin väliin. Upeasti kaiverretuissa tuoleissaan kuoro näki hyvin kaikki alttarilla tapahtuvat seremoniat. Eipä ole tällainenkin yksityiskohta tullut aikaisemmin vastaan. 

Kulttuurikohteiden jälkeen vuorossa oli jälleen ryhmälle varattu yhteinen lounas. Ikävä kyllä täytyy sanoa, että espanjalainen ruoka ei ole ollut mitenkään erityisen hyvää. Omaan makuuni ruoka on ollut liian liha/kalapainotteista ja kasviksia on puuttunut. Alkupalat ovat olleet usein paras osa ateriaa. Lisäksi 30 henkilön ruokailuun on kulunut aikaa joka päivä noin 2 tuntia, mitä hätäinen suomalainen ruokailija ei tahdo ymmärtää millään. 

Iltapäivällä meillä oli taas vapaata aikaa. Kävimme tavaratalossa, El Corte Inglesissä. Tuotteita olisi ollut paljon, mutta ei ehkä kovin paljon meitä kiinnostavia. Yhden takin kuitenkin ostin. Tuliaiset tuli ostettua pääosin jo Picasso-museon kaupasta! 

Yli sadan oopperan Sevilla

Yli sadan oopperan Sevilla

Aamuvarhaisella, hätäisesti hotkaistun aamupalan jälkeen marssimme retkibussiimme ja suuntasimme kohti Sevillaa, oopperakaupunkia. Oppaamme Liisa on merkittävä taidehistorioitsija ja tiesi valistaa meitä, että Sevillaan sijoittuvia oopperoita on maailmassa sävelletty yli 100 kpl. Mm. tämän mielenkiintoisen yksityiskohdan kuulimme kolmen tunnin bussimatkamme aikana.

Liisan tietovaranto tuntuu ehtymättömältä. Saimme kuulla tarinoita satavuotisista tapahtumaketjuista ja myös niihin liittyvästä symboliikasta. Kristoffer Columbus on lähtenyt Amerikan valloitukseensa Sevillasta saatuaan Espanjan kuningattaren Isabellan rahoittajakseen (etsimään tietenkin uutta meritietä Intiaan, ei suinkaan etsimään Amerikkaa). Tuohon aikaan laivat ovat olleet pieniä ja Sevillaan on päässyt laivoilla Guadalquivir- jokea pitkin. Sevilla on ollut Espanjan kaupankäynnin keskus, koska valtaosa laivoista on purkanut lastinsa sen sataman kautta. Tämä on tuonut Sevillaan rikkauksia, mm. intiaanien kultaa ja uusia ruokia. Sevilla on suuri ja vilkas kaupunki nykyisinkin, mutta ei enää samalla tavalla merkittävä satamakaupunki. 

Sevillan historia (itse koko Andalusiankin historia) on vahvasti erilaisten uskonnollisten ryhmittymien ja niiden vaihteluiden historiaa. Espanjaa ovat hallinneet 700-luvulta alkaen arabialaiset muslimikansat. Heidän vaikutuksensa näkyy Sevillan vanhoissa rakennuksissa, Alcazarin linnoituksessa ja osittain myös Sevillan katedraalissa. Arabialainen rakennustyyli on valtavan koristeellista, värillisiä ornamentteja ja kiemuroita on kaiverrettu, kaakeloitu tai maalattu kaikki pinnat täyteen. Upeimman salin seinät ja katot oli päällystetty lehtikullalla. Tyhjiä kohtia palatsin pintoihin ei ole jätetty, mutta tietysti rakenteet ovat ajan mittaan rapistuneet. Restaurointityöt olivat käynnissä vanhassa linnoituksessa siellä sun täällä. 

Arabian vaikutus Andalusiaan säilyi liki 800 vuotta, kunnes 1400- luvun lopulla kristityt valtasivat alueen taas itselleen. Alcazarin linnoitusta laajennettiin, mutta arkkitehtuuri muuttui länsimaiseksi. Eron huomasi nykyisessä linnoituksessa selväsi, sillä eurooppalaiset taideihanteet jättivät seinäpinnat tyhjiksi ja pelkistetyiksi. Keramiikassa uudet hallitsijat säilyttivät vahvimmin arabialaiset vaikutteet. Vielä nykyisinkin koristeellisuus näkyy alueen keraamisissa tuotteissa. Turisteille niitä on tarjolla runsain mitoin. 

Linnoituksen yhteydessä on upea puutarha, missä meillä oli aikaa käyskennellä ja istuskella hetken aikaa. Sen jälkeen suuntasimme matkamme Sevillan toisen suuren nähtävyyden, katedraalin luo. Se sijaitsee aivan Alcazarin linnoituksen vieressä ja on myös ajallisesti rakennettu samoihin aikoihin. Arabialaisia osia katedraalissa on jäljellä vain kellotornissa ja sisäpihalla. Muilta osin rakennus on tehty länsimaisen kirkkoarkkitehtuurin mukaisesti. 

Sevillan katedraali on valtava! Siihen sisältyy useita pienempiä kappeleita, joissa voi pitää useita messuja samanaikaisesti. Pääalttari on monikerroksinen ja erittäin koristeellinen. Tärkeimpänä nähtävyytenä katedraalissa on Kristoffer Columbuksen hauta, jossa makaavan vainajan varma henkilöllisyys on varmistettu dna-testeillä vasta 2000-luvulla. Tämänkin mielenkiintoisen yksityiskohdan kuulimme Liisalta. 

Katedraalin kellotorni, se arabialaisen ulkoasunsa säilyttänyt, oli avoinna ja vapaasti kiivettävissä. Tietenkin paapan kanssa kiipesimme sinne. Näkymät kaupungin kattojen ylle olivat viehättävät. Ylhäältä näkee aina paljon enemmän kuin katutasolta. Sinnekin ehdimme. Kiertelimme jonkin aikaa sekä ennen että jälkeen lounaan pitkin vanhan kaupungin kujia. Kapeimmillaan kujat olivat reilun metrin levyisiä, talot värikkäitä, kauniita ja hyvin hoidettuja. Vaikutelma alueella oli sama kuin Malagassa: oli erittäin siistiä! Puhuimme tästä lounaalla pöytäseurueemme kesken ja totesimme myös, että kyllä olisi kotimaassa paljon työtä tehtävänä siisteyden kanssa. Tässä suhteessa matka Espanjaan on ollut herättelevä ja ennakkokäsityksiä muuttava. 

Pitkien matkojen kanssa päivämme Sevillassa oli pitkä, yli 12 tuntia. Enemmänkin siellä olisi ollut nähtävää, mutta tällä kertaa saimme kokea tällaisen pintaraapaisun. Yksi yllätys täytyy vielä mainita. Koko matka Malagasta Sevillaan taittui erittäin hyväkuntoista moottoritietä pitkin. Vain molemmissa päissä kaupungeissa oli ruuhkaa ja liikennevaloja. Liikenne tuntui sujuvan hienosti - ei ollut ollenkaan sellaista etelämaalaista kaahailua, mitä on tullut joskus vastaan esim. Italiassa.  Molempiin suuntiin ajettaessa pysähdyimme levähdysalueilla, joissa oli hyvätasoinen kahvila ja jättimäiset, siistit wc-tilat. Paluumatkalla ostimme jopa joitakin tuliaisia pysähdyspaikkamme myymälästä. Oliivia oli tarjolla eri muodoissaan, minä päädyin rasvoihin. 

Olipa taas mielenkiintoinen ja yllätyksellinen päivä. Symboliikkaan liittyi se osuus, jonka Liisa kertoi USA:n dollarin merkistä, $. Itse asiassa tässä tekstissä merkissä on virhe, siihen kuuluisi 2 pystyviivaa. Viivat kuvaavat Hadrianuksen pylväitä, joilla tarkoitetaan Gibraltarin salmen molemmin puolin sijaitsevia kivipaaseja. S- kuvio puolestaan tulee tuulessa liehuvasta Espanjan lipusta. Kuvio oli Kolumbuksen mukana Amerikkaan kulkeneissa espanjalaisissa rahoissa, joita käytettiin maksuvälineenä ensimmäisissä kaupankäynneissä. Amerikkalaiset ottivat sitten lyhenteen käyttöön omasta rahasta puhuessaan. Matkailu avartaa, erityisesti silloin, kun opas jakaa tietojaan kuulijoille monipuolisesti.