Maaseutua ja kaupungin sykettä
Toscanan maaseutu on poikkeuksellisen kaunista, ainakin minun silmissäni. Sen näimme monipuolisesti lähtiessämme kolmantena matkapäivänämme Greven kylän lähelle, Verrazzanon linnaan. Linna on suuri viinitila, pinta-alaltaan reilut 200 hehtaaria, josta viinin viljelyyn on käytetty noin 50 hehtaaria.
Jo matkalla saimme ihastella maisemia ja sama oli ensimmäisenä edessämme Verrazzanoon saavuttuamme. Naapurikukkulalla näkyi Vicchiomaggion linna, jonka kanssa Verrazzanon suku oli sotinut historiallisina aikoina, kun naapuri kuului Sienan kaupunkivaltioon ja Verrazzano Firenzeen. Nykyisin tilat tekevät keskenään yhteistyötä.
Viinitilalla kun olimme, oli ilman muuta selvää, että ohjelmassa oli kierros viinikellarissa ja viinien maistelu - tämä tapahtui isossa ruokasalissa ruokailun lomassa. Maisteltavaksi saimme tilan Roseeta, Chianti classicoa, samaa vanhempana Reserva -laatuna sekä Navigare -viiniä, joka oli nimetty suvun maailmanmatkaajaesi-isän mukaan. Nämä kolme viimeistä olivat punaviinejä. Jälkiruokaviini oli vahvaa, vaaleaa viiniä, jota oli vaikea määritellä, mutta makeaa se ei ollut. Näitä viinejä ei ilmeisesti saa Suomesta ja jotkut niitä ostivat kotiin kuljetettavaksikin. Minun suussani mikään viineistä ei ollut erityisen miellyttävän makuista. Sen sijaan saimme lopussa jälkiruoan kanssa maistaa todellista huippua, tilan omaa balsamicoa! Se oli kyllä koko hintansa väärti, 100 ml - 48 €. Tämä lähti kotiin ja mahtuu käsimatkatavaroihinkin.
Ruokailu oli ”perinteinen italialainen”: alkupaloina erilaisia makkaroita (rasvaisia läskikokkareita tihkuvia), aladoobia, pecorino-juustoa; ensimmäisenä ruokalajina kierremakaronia tomaattikastikkeessa (setin ainoat kasvikset perunan lisäksi), pääruokana porsaan ribsejä rasvaisten perunoiden kera ja jälkiruokana mantelikeksejä, jota kasteltiin jälkiruokaviiniin, sekä makeaa piirakkaa. Ensimmäistä kertaa reissullamme ruoka oli sellaista, että en pitänyt. Ruokailu kesti pitkään, kun viinejäkin piti maistella, mutta saimme kunnon viihdykettä, kun tilan alueelle iski ukkoskuuro raesateineen! Onneksi se loppui ruokailun loppuessa.
Verrazzanon jälkeen piipahdimme vielä Craven kylässä, pienen matkan päässä tilasta. Kylän keskusta keskittyi yhden pienen aukion ympärille. Aukiota reunustivat erilaiset kaupat ja ravintolat. Kuuluisa paikka oli lihakaupastaan: kinkkuja ja makkaroita riippui katosta, mutta oli niitä myynnissä jalostetussakin muodossa. Ostimme kokeeksi siivutettua naudanlihaa ja villisianlihaa pienet pakkaukset. Ulkona mustat pilvet kiersivät meitä edelleenkin, mutta emme kastuneet. Pisaroita tuli vielä matkalla, mutta ei lainkaan Firenzessä.
Viimeinen kokonainen päivämme Firenzessä oli omistettu Ufficin gallerialle. Olin varannut kotona liput ”isännän” kanssa, muutaman euron kalliimpia kuin perusliput, joita ei ollut saatavilla. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että joku oli jonottanut meille päivän liput ja antoi ne meille. Kierroksen teimme omin päin.
Ufficin galleria on rakennettu alun perin Medici-suvun hallintorakennukseksi. Kun viimeinen Medici, Anna nimeltään, kuoli, hän oli määrännyt testamentissaan, ettei Medicin aarteita saa koskaan viedä Firenzen kaupungista, jolle (tai tarkemmin Toscanan valtiolle) hän koko omaisuutensa lahjoitti. Valtava määrä Rooman aikaisia patsaita, keskiaikaisia uskonnollisia maalauksia ja joitakin kuuluisuuksien töitä, kuten Botticellia, Tiziania, Michelangeloa, Caravazzoa, da Vinciä ym renessanssiajan mestareiden töitä on sijoitettu gallerian kahteen kerrokseen ja ilmeisesti tiloja laajennetaan edelleen.
Galleriassa olisi saanut kulumaan aikaa tuntikausia, mutta ilma siellä oli todella huono ja tunkkainen, joten se kävi vähän väsyttämään. Käytimme taiteeseen vajaat 2 tuntia ja sen jälkeen kiiruhdimme lounaalle, Ponte Vecchio -ravintolaan, missä paappa söi pastaa ja minä merellisen pizzan. Kumpikin olimme annokseemme tyytyväisiä.
Lounaan jälkeen jonotimme pienen hetken ja pääsimme käymään tuomiokirkossa. Se oli kooltaan valtava, mutta sisätilojen koristeluiltaan yllättävän vaatimaton ja äkkiä katsottu. Paluumatkan hotellille - 2,3 km - kävelimme jälleen ja poikkesimme samalla parissa kaupassa. Ostosmatkakohteena Firenze oli edullinen: hyvää laatua edullisesti. Ostimme itsellemme uusia juhlavaatteita kesää varten ja lastenlapsillekin mukavia, kotimaisesta poikkeavia vaatteita. Harvoin olen ollut näin tyyväinen ostoksiini.
Huomenna lähdemme kotimatkalle Rooman kautta. Lento on vasta illalla, joten ehkä jaksan kirjoittaa vielä pienen jutun Rooma-kokemuksistamme (meille on varattu kiertoajelu ja aikaa ruokailuun ennen lentokentälle menoa).
Arrivederci!
