Pitkin poikin Ahvenanmaata
Kun matkustimme saaristoreittiä Ahvenanmaalle, koimme miellyttävän yllätyksen: matkan aikana ei tarvinnut kertaakaan kaivaa esiin minkäänlaista dokumenttia. Olimme liikkeellä omalla autolla ja olin antanut auton rekisterinumeron lippuja ostaessani. Se riitti. Lauttaan ei tarvinnut muuta kuin ajaa sisään, jättää autopaikalle ja kiivetä kannelle nauttimaan merestä, auringosta ja maisemista.
Näitä kaikkia matkallamme riittikin. Sää oli suorastaan täydellinen, ei juuri pilven hattaraakaan yhtenäkään päivänä. Toisaalta meri piti sään miellyttävän raikkaana, ei tullut tukalan kuumaa.
Perjantaiaamuna saavuimme Kumlingesta Ahvenanmaan pääsaarella Hummelvikin satamaan. Ensimmäinen pysähdyksemme, Bomarsundin rauniolinnoitus, putkahti eteemme hieman puolivahingossa, kun sattui sijaitsemaan aivan reittimme varrella. Bomarsund on venäläisten 200 vuotta sitten rakentama linnoitus, suurhanke, jonka oli määrä osoittaa Venäjän valtion ja tsaarin mahtavuutta uuden suuriruhtinaskunnan äärireunalla. Oolannin sota englantilaisten ja ranskalaisten hyökkäyksineen koitui linnoituksen kohtaloksi. Keskeneräiset rakennelmat ammuttiin maan tasalle eikä niitä koskaan rakennettu uudelleen. Nyt paikalla oli raunioita, joita oli hieman rakennettu uudelleen muurien muotoon. Infotaulut kertoivat linnoituksen tarinaa. Raunioiden edustalla niityllä kukki runsaasti ihania seljakämmeköitä, joiden kauneutta sain ihailla samalla pysähdyksellä.
Linnoituskierroksemme jatkui, sillä seuraavaksi pysähdyimme Kastelholman alueella. Ensimmäinen vierailukohteemme oli ravintola, missä nautimme herkullisen kasvisaterian. Ruokailun jälkeen jaksoimme lähteä kiipeilemään Kastelholman linnoituksen käytäviä ja portaikkoja pitkin. Linnaa on restauroitu jo pitkän aikaa ja kaivettu esille myös uusia kerrostumia linnoituksen sisällä. Kastelhoman parhaiten tunnettu historia alkoi jo 1300- luvulta, jolloin linnan rakentaminen käynnistyi. Linnaa hallinnoivat vuorotellen tanskalaiset ja ruotsalaiset, mutta Kustaa Vaasan hallinnassa se siirtyi pysyvästi Ruotsin osaksi. Siellä kuninkaan käskynhaltijat pitivät hoviaan. Tunnettu tapahtuma on myös se, että Kaarle XIV ja vaimonsa Kaarina Maununtytär olivat siellä vankeina. Vankihuone linnan 3. kerroksessa on nykyisinkin nähtävillä.
Kastelholma alkoi rapistua 1600-luvulla, se mm. paloi useampaankin kertaan. Linnan esittelijä kertoi meille syyn, miksi kivilinnake paloi niin herkästi: kiviseinien ja puisten sisärakenteiden välissä käytettiin eristeenä olkea! Kun Kastelholma menetti hallinnollisen asemansa, se toimi mm. vankilana ja viljavarastonakin. Kastelholmaa ryhdyttiin restauroimaan 1800-luvun lopussa ja tänä päivänä se lienee yksi Ahvenanmaan tunnetuimmista turistikohteista.
Tiivis päivämme Ahvenanmaan pääsaarella jatkui luoteeseen, Getan vuorille, missä ihailimme upeita kallioita ja tietysti merta. Sieltä ajelimme maisemista nauttien ja seuraavia näköalapaikkoja etsien. Alueella oli monia mukavan näköisiä patikkareittejä, mutta niiden kulkemiseen eivät riittäneet varusteemme eikä aikakaan. Godbyn taajamaa lähestyessämme löytyi meren salmen ääreltä kahvila, jonka vieressä oli matkamme korkein vierailupaikka, noin 8 kerroksen korkuinen puinen näköalatorni. Korkealta katsottuna maisemat ovat aina komeimmat!
Majoituimme Långsjön rannalla, ilmeisesti entiseen vanhainkotiin rakennetussa hotellissa. Saimme jälleen saunoa, tällä kertaa ponttoonien päälle rakennetussa lauttasaunassa. Isäntämme kertoi, että Långsjö on Ahvenanmaan tärkein makean veden allas ja juomaveden lähde. Pohjavettä ei voi ottaa saaren aluella pohjattomasti, sillä riskinä on, että merivesi tunkisi pohjaveden tilalle ja se menisi pysyvästi pilalle. Siksi lauttasaunakin oli rakennettu niin, että sen lattiassa oli betoninen likavesikaivo, mihin peseytymiseen käytettävä vesi valui. Uimaan sentään pääsimme rajoituksetta.
Långsjön majoitushuoneemme oli yöpaikoistamme ainoa selkeästi hotellitasoinen. Se muistutti kooltaan ranskalaista hotellihuonetta, sillä parisängyn toisella puolella oli noin puoli metriä tilaa, toisella puolella ei lainkaan. Sänky oli ainoa paikka missä saattoi istua ja katsella TV:tä. Ja isäntä tarjosi aamulla erittäin hyvää, itseleivottua hapanjuurileipää! Ihan kuin Ranskassa.
Aamupalan jälkeen olimme jo lähdössä, kun viereisen auton kuljettaja saapui paikalle pullaposkisen kädessään. Muistin hotellin kellarissa sijaitsevan leipomon, jonka olin noteerannut jo illalla. Kipaisin sisälle - se oli avoinna jo ennen aamuyhdeksää - ja ostin kaksi isoa hapanjuurileipää ja yhden ihanan pullan. Olin puhunut ruotsia koko matkamme ajan, mutta tässä kohdassa tarvitsin avustusta. Hapanjuurileipä ei kuulunut vakiosanastooni!
Sain lopulta lisättyä myös kuvat julkaisuuni. Blogger on muuttanut toimintaansa ja jokainen kuva pitää lisätä yksitellen. Ohjelman logiikan mukaan ne tulivat nyt käänteiseen järjestykseen. Ei kaiketi haittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti