Muuten, olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava!
Kolmen golfpäivän jälkeen oli aika lepuuttaa jalkoja ja palautua golfauksen rasituksista. Päätimme pitää vapaapäivän. Opetusaikatauluihimme oli suunniteltu yksi vapaapäivä, mutta monet pelikavereista viettivät senkin Reiman opetuksessa. Me Paapan kanssa hommasimme itsellemme turistipäivän.
Matkan ohjeissamme oli suositus vapaapäivästä: kysykää hotellin vastaanotosta matkaa Tunisiin, maan pääkaupunkiin tai Sidi Bou Saidiin. Me päätimme kysyä molempia matkoja ja hyvinhän se onnistui. Kotimaassa olimme jo saaneet vinkin näistä kohteista, joten osasimme niitä ehdottaa virkailijalle. Edellisenä iltana kävimme kysymässä matkan toteutuksesta, nimemme ja huoneemme numero kirjattiin ylös, Paappa maksoi retken ja se oli sillä selvä. Aamulla oli kuljettajamme, Muhammed Ali sovittuna aikana meitä ala-aulassa odottamassa.
Matka pääkaupunkiin kesti moottoritietä pitkin noin tunnin verran. Sinä aikana Muhammed kertoi meille monia asioita maastaan. Tunisian asutuksen löydetty historia ulottuu jopa 7000 vuoden taakse. Maata ovat vuorollaan valloittaneet egyptiläiset, ottomaanit, roomalaiset, espanjalaiset ja viimeisimmäksi ranskalaiset 1880 - 1956. Muhammed totesikin, ettei tiedä yhtään etnisiä juuriaan. Ranskan vaikutus maassa näkyy arkkitehtuurissa ja etenkin kielessä, sillä ranskaa opetetaan koulussa jo alakoulun 3. luokalta alkaen. Roomalaisten vaikutus näkyy historiassa mm. teissä ja monissa raunioissa. Oliivia ja viiniä lienee aluella viljelty myös jo roomalaisten ajoista saakka.
Tunis on noin 3 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa ranskalaisten vaikutus näkyy voimakkaasti rakennuksissa. Vanhat talot ovat valkoisia tai vaaleita ja niissä on ranskalaistyylisiä, pieniä metalliparvekkeita. Katujen nimet ovat ranskalaisia: Avenue de France, Rue Al Jazira, Rue de Charles de Gaulle, Avenue Habib Bourgiba. Muhammed jätti meidät aivan Tunisin vanhan kaupungin, Medinan, reunalle ja saimme omatoimista aikaa siellä liikkumiseen parin tunnin ajaksi.
Vanha kaupunki basaareineen olikin sitten aivan oma maailmansa. Kadut olivat sokkeloisia, kapeita ja hämäriä. Myynnissä oli kenkää, kassia, naisten alusasuja ja paikallisia pitkiä mekkoja, lapsille samoin kirjavia mekkoja, koruja, tyynyjä, koriste-esineitä ja ties mitä. Silmiinpistävän vähän oli tarjolla miehille sopivia tuotteita. Matkamme varrella tapasimme vanhan miehen, joka lupasi viedä meidät katsomaan kaupungin komeinta maisemaa talonsa katolle. Sinne pääsimme mattokaupan kautta, mutta maisemat olivat kyllä vaivan arvoiset. Koko vanha kaupunki avautui allamme.
Paluumatkalla kaupassa jouduimme tietysti kauppiaiden suostutteluun kohteeksi. Se taisi olla koko maisemaretken tarkoituskin. Mattoihin emme sortuneet, mutta muutama koriste-esine tarttui mukaan tuliaisina. Hinta sanottiin meille, mutta emme kumpikaan oikeastaan ymmärtäneet ryhtyä tinkaamaan. Olisi pitänyt. Rahat piti käydä nostamassa pankkiautomaatilla ja vasta sen jälkeen havahduimme hintaan. Taisimme maksaa tuplamaksun halvoista esineistä. No, joskus vanhakin menee vipuun.
Tapasimme Muhammedille taas vanhan kaupungin ulkopuolella ja jatkoimme matkaamme kohti Karthagoa Tunisin uusien kaupunginosien läpi. Nämä alueet oli rakennettu vanhan järven päälle. Tämä ”järvi” on oikeastaan merenlahti, joka on yhteydessä läheiseen meren lahteen vain parin kapean kanavan kautta. Lahtia erottavan kannaksen päällä kulkee teitä ja on vähän asutustakin. Sisäjärven reunoille oli rakannettu uusia asuinalueita pieni pala kerrallaan. Nyt meneillään oli viides uusi kaupunginosa. Upouudet talot olivat komeita ja suuria, veikkasimme noin 500-600-neliöisiä! Niiden hinta oli miljoonan dinaarin seutuvilla (tämä jäi kyllä aika epäselväksi, Muhammed ei ollut kovin hyvin perillä asiasta). Joka tapauksessa talot olivat selvästi vain poikkeuksellisen varakkaiden ihmisten, erityisesti ulkomaalaisten omistuksessa. Monien maiden suurlähetystöt (myös mm. Ruotsin lähetystö, joka hoitaa myös Suomen ja Tanskan konsuliasiat Tunisiassa) olivat alueella. Katujen varsilla oli hienoja pieniä putiikkeja ja kahviloita. Kontrasti vanhan kaupungin tukkoisuuteen ja sotkuisuuteen oli melkoinen.
Tunisian kansantalous on kärsinyt melkoisesti vuoden 2011 arabikeväästä. Turistivirrat ja työpaikat ovat jääneet murto-osaan vanhoista ajoista. Muhammed kertoi myös olleensa työttömänä siitä saakka. Aiemmin hän oli toiminut matkailualalla, joten nämä pienet keikat olivat hänelle kovasti tarpeellisia ja kielitaitonsa vuoksi hän näitä pystyi tekemään. Näitä asioita hän jutteli meille matkalla Karthagoon.
Karthago on ikivanha roomalainen kaupunki, joka lienee tullut kuuluisaksi roomalaisen senaattori Cato vanhemman kommentista: Muuten olen sitä mieltä, että. Karthago on tuhottava. Jossakin määrin kaupunki on kyllä tuhottu, mutta ainakin raunioita ja kaupungin maine on jäljellä. Raunioita oli näkyvillä vanhan kylpylän liepeillä ja laajemmin Karthagon historiaan olisi päässyt tutustumaan kaupungin museossa. Päätimme kuitenkin käyttää lyhyen matkapäivämme nyky-Karthagon maisemien ja sataman katseluun. Kaunista oli.
Päivämme kolmas kohde oli Sidi Bou Saidin kaupunki, joka sijaitsi mäkisellä kukkulalla hieman Karthagon takana. Muhammedilla oli jälleen suhteita kaupungin asukkaisiin: pääsimme autolla kaupunkiin asti, vaikka normaalisti sinne pääsevät autolla vain paikalliset asukkaat. Muhammed jätti auton pysäköintialueille ja kuljetti meitä jalkaisin pitkin kaupungin mäkisiä katuja ja kujia.
Melko rähjäisen ja sottaisen Tunisin vanhan kaupungin jälkeen Sidi Bou Said oli kyllä kaunis kaupunki. Talot olivat valkoisia, parvekkeet sekä ikkunoiden ja ovien pielet ihanan taivaan sinisiä. Mielenkiintoista oli se, että Muhammed kuvaili kaupunkia espanjalaisvaikutteiseksi. Se näkyi värityksen lisäksi myös siinä, että talojen sisätiloissa ja joskus ulkoseinissäkin oli käytetty paljon kirjavaa laatoitusta. Tämän näimme mm. yhdessä kaupassa, kun omistaja kutsui meidät kurkistamaan sisälle kotiinsa. Upea sisäpiha oli kokonaan laatoitettu ja sitä kiersi kauttaaltaan parvekekäytävä. Toisessa kerroksessa, parvekkeiden takana, sijaitsivat ihmisten yksityiset tilat. Kaikkein mielenkiintoisin juttu tässä espanjalaisuudessa oli se, että Espanjassa näitä samanlaisia laatoitettuja taloja sanotaan arabialaisvaikutteisiksi! Kumpi lienee vaikuttanut kumpaankin!
Sidi Bou Saidin jälkeen käännyimme takaisin Hammametiin päin. Matkalla ajoimme mm. vanhan juutalaisen kaupunginosan halki. Se oli rähjäinen ja kulunut ja juutalaiset olivat muuttaneet sieltä paljon poiskin - arabikeväällä lienee jälleen ollut osuutta asiaan. Muhammed harmitteli asiaa, sillä Tunisiassa eri uskontokunnat olivat tottuneet elämään rinnakkain sovussa vuosisatojen ajan.
Matkamme jatkuessa Muhammed ajoi tällä kertaa meren ja järven välistä kannasta pitkin. Tunis ja etenkin sen uudet kaupunginosat näkyivät kauniisti järven takana. Muutoin ajomatkamme kulki maanviljelysalueiden läpi: peltoja, oliivipuita, kukkivia mantelipuita, viiniviljelyksiä, lammaslaumoja. Kaktuksia kasvoi välillä myös paljon, sillä viikunakaktuksia kasvatetaan täällä hedelmien takia. Löytyy Tunisiasta metsääkin: sypressejä, pinjoja, akaasioita, mimoosoja, jotka olivat aloittelemassa kukintaansa. Australialainen eukalyptus oli myös löytänyt tiensä tänne.
Paluumatkamme Hammametiin hujahti alle tunnissa, kun emme joutuneet kiertämään Tunisin ruuhkien kautta. Olimme tehneet 7 tunnin turistikierroksen pätevän oppaan opastuksella. Olimme nähneet monia mielenkiintoisia ja kauniita kohteita. Omatoimisesti päivämme olisi jäänyt selvästi vaatimattomammaksi.
Loppuaikamme Hammametissa sujui golfia pelaten ja harjoitellen. Opetus oli erinomaista ja tuntui tuottavan tulosta. Kiersimme vielä kertaalleen molemmat kentät ja yritimme panna käytäntöön Reiman oppeja. Koska päivien tarinat olivat aika lailla kolmen ensimmäisen päivämme kaltaisia, ei niitä ole tarpeen toistaa. Perjantaina koittaa paluu Suomen arkeen.
Sidi Bou Said
Karthago
Sidi Bou Said
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti