Muuten, olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava!

Videonäyte lähtöaamultamme! Toivottavasti saatte auki.

Muuten, olen sitä mieltä, että Karthago on tuhottava! 

Kolmen golfpäivän jälkeen oli aika lepuuttaa jalkoja ja palautua golfauksen rasituksista. Päätimme pitää vapaapäivän. Opetusaikatauluihimme oli suunniteltu yksi vapaapäivä, mutta monet pelikavereista viettivät senkin Reiman opetuksessa. Me Paapan kanssa hommasimme itsellemme turistipäivän. 

Matkan ohjeissamme oli suositus vapaapäivästä: kysykää hotellin vastaanotosta matkaa Tunisiin, maan pääkaupunkiin tai Sidi Bou Saidiin. Me päätimme kysyä molempia matkoja ja hyvinhän se onnistui. Kotimaassa olimme jo saaneet vinkin näistä kohteista, joten osasimme niitä ehdottaa virkailijalle. Edellisenä iltana kävimme kysymässä matkan toteutuksesta, nimemme ja huoneemme numero kirjattiin ylös, Paappa maksoi retken ja se oli sillä selvä. Aamulla oli kuljettajamme, Muhammed Ali sovittuna aikana meitä ala-aulassa odottamassa. 

Matka pääkaupunkiin kesti moottoritietä pitkin noin tunnin verran. Sinä aikana Muhammed kertoi meille monia asioita maastaan. Tunisian asutuksen löydetty historia ulottuu jopa 7000 vuoden taakse. Maata ovat vuorollaan valloittaneet egyptiläiset, ottomaanit, roomalaiset, espanjalaiset ja viimeisimmäksi ranskalaiset 1880 - 1956. Muhammed totesikin, ettei tiedä yhtään etnisiä juuriaan. Ranskan vaikutus maassa näkyy arkkitehtuurissa ja etenkin kielessä, sillä ranskaa opetetaan koulussa jo alakoulun 3. luokalta alkaen. Roomalaisten vaikutus näkyy historiassa mm. teissä ja monissa raunioissa. Oliivia ja viiniä lienee aluella viljelty myös jo roomalaisten ajoista saakka. 

Tunis on noin 3 miljoonan asukkaan kaupunki, jossa ranskalaisten vaikutus näkyy voimakkaasti rakennuksissa. Vanhat talot ovat valkoisia tai vaaleita ja niissä on ranskalaistyylisiä, pieniä metalliparvekkeita. Katujen nimet ovat ranskalaisia: Avenue de France, Rue Al Jazira, Rue de Charles de Gaulle, Avenue Habib Bourgiba. Muhammed jätti meidät aivan Tunisin vanhan kaupungin, Medinan, reunalle ja saimme omatoimista aikaa siellä liikkumiseen parin tunnin ajaksi. 

Vanha kaupunki basaareineen olikin sitten aivan oma maailmansa. Kadut olivat sokkeloisia, kapeita ja hämäriä. Myynnissä oli kenkää, kassia, naisten alusasuja ja paikallisia pitkiä mekkoja, lapsille samoin kirjavia mekkoja, koruja, tyynyjä, koriste-esineitä ja ties mitä. Silmiinpistävän vähän oli tarjolla miehille sopivia tuotteita. Matkamme varrella tapasimme vanhan miehen, joka lupasi viedä meidät katsomaan kaupungin komeinta maisemaa talonsa katolle. Sinne pääsimme mattokaupan kautta, mutta maisemat olivat kyllä vaivan arvoiset. Koko vanha kaupunki avautui allamme. 

Paluumatkalla kaupassa jouduimme tietysti kauppiaiden suostutteluun kohteeksi. Se taisi olla koko maisemaretken tarkoituskin. Mattoihin emme sortuneet, mutta muutama koriste-esine tarttui mukaan tuliaisina. Hinta sanottiin meille, mutta emme kumpikaan oikeastaan ymmärtäneet ryhtyä tinkaamaan. Olisi pitänyt. Rahat piti käydä nostamassa pankkiautomaatilla ja vasta sen jälkeen havahduimme hintaan. Taisimme maksaa tuplamaksun halvoista esineistä. No, joskus vanhakin menee vipuun. 

Tapasimme Muhammedille taas vanhan kaupungin ulkopuolella ja jatkoimme matkaamme kohti Karthagoa Tunisin uusien kaupunginosien läpi. Nämä alueet oli rakennettu vanhan järven päälle. Tämä ”järvi” on oikeastaan merenlahti, joka on yhteydessä läheiseen meren lahteen vain parin kapean kanavan kautta. Lahtia erottavan kannaksen päällä kulkee teitä ja on vähän asutustakin. Sisäjärven reunoille oli rakannettu uusia asuinalueita pieni pala kerrallaan. Nyt meneillään oli viides uusi kaupunginosa. Upouudet talot olivat komeita ja suuria, veikkasimme noin 500-600-neliöisiä! Niiden hinta oli miljoonan dinaarin seutuvilla (tämä jäi kyllä aika epäselväksi, Muhammed ei ollut kovin hyvin perillä asiasta). Joka tapauksessa talot olivat selvästi vain poikkeuksellisen varakkaiden ihmisten, erityisesti ulkomaalaisten omistuksessa. Monien maiden suurlähetystöt (myös mm. Ruotsin lähetystö, joka hoitaa myös Suomen ja Tanskan konsuliasiat Tunisiassa) olivat alueella. Katujen varsilla oli hienoja pieniä putiikkeja ja kahviloita. Kontrasti vanhan kaupungin tukkoisuuteen ja sotkuisuuteen oli melkoinen. 

Tunisian kansantalous on kärsinyt melkoisesti vuoden 2011 arabikeväästä. Turistivirrat ja työpaikat ovat jääneet murto-osaan vanhoista ajoista. Muhammed kertoi myös olleensa työttömänä siitä saakka. Aiemmin hän oli toiminut matkailualalla, joten nämä pienet keikat olivat hänelle kovasti tarpeellisia ja kielitaitonsa vuoksi hän näitä pystyi tekemään.  Näitä asioita hän jutteli meille matkalla Karthagoon. 

Karthago on ikivanha roomalainen kaupunki, joka lienee tullut kuuluisaksi roomalaisen senaattori Cato vanhemman kommentista: Muuten olen sitä mieltä, että. Karthago on tuhottava. Jossakin määrin kaupunki on kyllä tuhottu, mutta ainakin raunioita ja kaupungin maine  on jäljellä. Raunioita oli näkyvillä vanhan kylpylän liepeillä ja laajemmin Karthagon historiaan olisi päässyt tutustumaan kaupungin museossa. Päätimme kuitenkin käyttää lyhyen matkapäivämme nyky-Karthagon maisemien ja sataman katseluun. Kaunista oli. 

Päivämme kolmas kohde oli Sidi Bou Saidin kaupunki, joka sijaitsi mäkisellä kukkulalla hieman Karthagon takana. Muhammedilla oli jälleen suhteita kaupungin asukkaisiin: pääsimme autolla kaupunkiin asti, vaikka normaalisti sinne pääsevät autolla vain paikalliset asukkaat. Muhammed jätti auton pysäköintialueille ja kuljetti meitä jalkaisin pitkin kaupungin mäkisiä katuja ja kujia.

Melko rähjäisen ja sottaisen Tunisin vanhan kaupungin jälkeen Sidi Bou Said oli kyllä kaunis kaupunki. Talot olivat valkoisia, parvekkeet sekä ikkunoiden ja ovien pielet ihanan taivaan sinisiä. Mielenkiintoista oli se, että Muhammed kuvaili kaupunkia espanjalaisvaikutteiseksi. Se näkyi värityksen lisäksi myös siinä, että talojen sisätiloissa ja joskus ulkoseinissäkin oli käytetty paljon kirjavaa laatoitusta. Tämän näimme mm. yhdessä kaupassa, kun omistaja kutsui meidät kurkistamaan sisälle kotiinsa. Upea sisäpiha oli kokonaan laatoitettu ja sitä kiersi kauttaaltaan parvekekäytävä. Toisessa kerroksessa, parvekkeiden takana, sijaitsivat ihmisten yksityiset tilat. Kaikkein mielenkiintoisin juttu tässä espanjalaisuudessa oli se, että Espanjassa näitä samanlaisia laatoitettuja taloja sanotaan arabialaisvaikutteisiksi! Kumpi lienee vaikuttanut kumpaankin! 

Sidi Bou Saidin jälkeen käännyimme takaisin Hammametiin päin. Matkalla ajoimme mm. vanhan juutalaisen kaupunginosan halki. Se oli rähjäinen ja kulunut ja juutalaiset olivat muuttaneet sieltä paljon poiskin - arabikeväällä lienee jälleen ollut osuutta asiaan. Muhammed harmitteli asiaa, sillä Tunisiassa eri uskontokunnat olivat tottuneet elämään rinnakkain sovussa vuosisatojen ajan. 

Matkamme jatkuessa Muhammed ajoi tällä kertaa meren ja järven välistä kannasta pitkin. Tunis ja etenkin sen uudet kaupunginosat näkyivät kauniisti järven takana. Muutoin ajomatkamme kulki maanviljelysalueiden läpi: peltoja, oliivipuita, kukkivia mantelipuita, viiniviljelyksiä, lammaslaumoja. Kaktuksia kasvoi välillä myös paljon, sillä viikunakaktuksia kasvatetaan täällä hedelmien takia. Löytyy Tunisiasta metsääkin: sypressejä, pinjoja, akaasioita, mimoosoja, jotka olivat aloittelemassa kukintaansa. Australialainen eukalyptus oli myös löytänyt tiensä tänne. 

Paluumatkamme Hammametiin hujahti alle tunnissa, kun emme joutuneet kiertämään Tunisin ruuhkien kautta. Olimme tehneet 7 tunnin turistikierroksen pätevän oppaan opastuksella. Olimme nähneet monia mielenkiintoisia ja kauniita kohteita. Omatoimisesti päivämme olisi jäänyt selvästi vaatimattomammaksi. 

Loppuaikamme Hammametissa sujui golfia pelaten ja harjoitellen. Opetus oli erinomaista ja tuntui tuottavan tulosta. Kiersimme vielä kertaalleen molemmat kentät ja yritimme panna käytäntöön Reiman oppeja. Koska päivien tarinat olivat aika lailla kolmen ensimmäisen päivämme kaltaisia, ei niitä ole tarpeen toistaa. Perjantaina koittaa paluu Suomen arkeen. 

Karthago

                      Sidi Bou Said

Aktiiviloma Tunisiassa

Aktiiviloma Tunisiassa

Olemme käyneet golfmatkalla vuosia sitten, kun lapset pelasivat ja golfseuramme junioritoiminta oli aktiivista. Silloin valmennus oli suunnattu lapsille, me aikuiset vain pelasimme. Nyt päätimme lähteä itse golfmatkalle, missä matkaan sisältyy opetusta. 

Saavuimme Tunisian Hammametiin kolme vuorokautta sitten. Lento lähti myöhään illalla ja oli perillä Tunisiassa puolen yön jälkeen paikallista aikaa. Vasta juuri matkaan lähtiessämme kuulimme huhua, että Helsingin päässä matkatavaroiden käsittelijät olisivat lakossa. Vähän kyllä olimme ihmetelleet, kun turvatarkastuksen jonot olivat aivan hirveät, seisoskeluun meni yli puoli tuntia aikaa. Tuntui, että jotain outoa oli meneillään. Perille päästyämme tilanne konkretisoitui, sillä koneen matkustajista noin 20 henkilöä oli vailla joitain matkatavaroitaan. Paapalta puuttui matkalaukku ja oman golfbägini saapumista sain odottaa aivan viimeisiin kasseihin saakka. Kassien reklamointiin meni ainakin 1,5 tuntia ylimääräistä aikaa, joten lähellä neljää olimme lopulta hotellilla, rättiväsyneinä.

Matka alkoi siis ilman Paapan vaatteita. Oleelliset tarvikkeet olivat tietysti käsimatkatavaroissa ja golfbägissäkin oli sentään jotain varusteita. Ensimmäisen päivän ohjelmaan kuului golfvarusteiden ostoa. Vaikka yö oli jäänyt kaikilla huonoksi, lähdimme reippaasti pelaamaan täyden kierroksen. Pelasimme Citrus golfklubin Oliviers -kentällä. Kentän etuysi oli selkeästi rakennettu entisen oliivilehdon maille, sillä väylien välit ja kaikki muutkin väylien ulkopuoliset tilat olivat täynnä oliivipuita. Vanhat, pitkähameiset ja huivipäiset mammat kiipeilivät puisilla tikkailla oliiveja poimimassa. Tiiviit verkot oli levitetty puiden alle ja naiset riipivät hedelmät alas verkkoihin. Välillä naisten keskinäisen puheensorina keskeytyi iloiseen naurunremakkaan. Yhteinen puuhastelu näytti olevan mukavaa.

Oliviersin alku oliivilehdossa oli mukavan tasainen ja helppokulkuinen. Väylät olivat avoimia eikä vesiesteitä ollut, joten peli eteni nopeasti eikä palloja joutunut hukkaan. Kentän takaysi olikin sitten toista maata, kovia mäkiä ylös ja alas. Olimme siirtyneet tasaiselta oliivipellolta kukkuloille. Seuraavana päivänä pelasimme Citruksen toisen kentän, Fore^t’n. (= metsä ranskaksi, pahoittelen onnetonta kirjoitusasua, kun kone ei osaa sijoittaa e-kirjaimen hattua oikein). Foret olikin sitten kauttaaltaan mäkinen ja raskaskulkuinen. Molemmilla kentillä korkeat kukkulat toivat eteemme huikean hienoja maisemia, suorastaan upeimpia, mitä olen koskaan golfmatkoillamme nähnyt. Minulle maisemat ovat aina tärkeitä, joten sain runsaita palkintoja kovista kiipeilyistä. 

Olimme ostaneet uudet golfkengät juuri ennen matkaa. Ei olisi kannattanut käyttää, sillä saimme paapan kanssa molemmat rakkoja jalkoihin. Seuraavana päivänä piti siirtyä takaisin vanhoihin kenkiin. Eivät nekään kovin paljon apua tuoneet, sillä mäkisessä maastossa jalka liukuu kengässä liian eteen ja hyväkin kenkä voi olla epäsopiva. Lisäksi omat polveni kestävät huonosti alamäkiä. Ensimmäisenä päivänä valmiiksi vihoitellut vasen polvi oli vähän hankala, mutta toisena päivän kipeytyi oikeakin ja oikein kunnolla. En tahtonut pystyä kävelemään kierrosta kunnolla loppuun. Pelata olisin jaksanut kovasta kiipeilystä huolimatta. 

Kolmannelle golfkierroksellemme päätimme ottaa auton. Pelasimme jälleen Oliviersin ja alkuosan olisin oikein hyvin pystynyt pelaamaan ilman autoakin, mutta loppu olisi ollut täysin mahdoton polvikivun takia. Niinpä huristelin iloisena autollani ja kävelin kaikki mahdolliset kohdat jättämällä auton aina mahdollisuuksien mukaan vähän kauemmas pallosta. Liikuntaani mittaava älysormus kertoi, että kaloreita kului noin 60 prosenttia siitä, mitä koko kierroksen kävelyllä olisi kulunut. Hyvä niin! 

Asumme lomamme ajan Hammametin kaupungin lähellä Sentido Phenicia -hotellissa täydessä ylöspidossa. Aamupala on ollut runsas ja maukas. Olemme saaneet tehdä aamupalalla mukaamme myös eväät pelikierroksen ajaksi. Kierroksen aikana kentällä kiertää kioskiauto, mistä olemme myös välillä ostaneet purtavaa. Kierroksen jälkeen klo 15 -16 olemme saaneet käydä syömässä pientä välipalaa ennen illallista. Illallisella tarjolla on ollut runsas buffet -pöytä, mutta paikalliset ruoat ovat aika miedosti maustettuja suomalaiseen makuun. Ainakin moni matkaseuralainen on ollut tätä samaa mieltä. Kolmannen matkapäivämme iltana söimme koko ryhmämme kanssa a’ la carte -ravintolassa, mutta ei siellä ruoka ollut yhtään maukkaampaa. 

Kolmannen matkapäivämme illlalle oli luvattu Paapan matkalaukun saapumista hotellille. Helsingistä Hammamedin alueelle ei lennä muita lentoja kuin viikoittain se sama, millä olimme tulleet. Matkalaukut oli lähetetty liikkeelle Pariisin kautta. Aika moni puuttuneista matkalaukuista pääsi perille tämän suunnitelman mukaan, mutta Paapan laukku ei edelleenkään tullut. Vähän meinasi v-käyrä nousta. 

Hienoisesta harmituksesta huolimatta lomassamme on ollut monia hyviä puolia: golfopettajamme Reima Kaija on kokenut, kärsivällinen ja osaava. Hän on tuonut pelaamiseen pitkästä aikaa jotain sellaista uutta, mistä saattaa olla iloa myöhemminkin. Sää on suosinut: aurinko on paistanut upeasti joka päivä, lämpöä vähän reilut 20 astetta iltapäivisin. Tosin aamut ovat olleet viileitä, ja kun olemme lähteneet liikkeelle jo aamukahdeksalta, on mukaan pitänyt ottaa pitkähihaista ja tuulen pitävää vaatetta. Tuuli on välillä ollut myös viileänpuoleista, mutta ei se ole golfaamista haitannut. 

Ensivaikutelma Tunisiasta on ollut mukava. Hotellin ja golfkentän henkilökunta on ollut ystävällistä ja avuliasta. Turisteja tänne kaivataan, sillä 2011 vuoden arabikevään jälkeen turistit katosivat ja vain murto-osa aiemmista turistimääristä on palannut. Muutaman tuhannen turhautuneen nuoren miehen rähinöinti on kostautunut ikävästi koko kansakunnalle, 70 % työikäisistä on jäänyt ilman työtä. Tästä keskustelimme runsaasti neljäntenä matkapäivänämme paikallisen oppaamme kanssa. Siitä jatkuu seuraava tarinani. 

Mantelipuut kukassa!