Skotlantiin!

Skotlantiin! 

Päätimme jälleen yhdistää työ- ja lomamatkan ja suuntasimme Skotlantiin. 

Lähdimme liikkeelle sunnuntaina Tukholman kautta lentäen. Perillä Edinburghissa olimme vasta vähän ennen iltayhdeksää, lehto oli puoli tuntia myöhässä. Kun vuokra-auton hakemiseen meni vielä aikansa, oli ilta jo pimennyt täysin, kun pääsimme lopulta matkaan. 

Ajoimme pieneen Kirkcaldyn kaupunkiin. Matkan piti kestää vajaan tunnin, mutta meillä meni aikaa kyllä sitä enemmän. Olimme ensimmäistä kertaa liikkeellä itse ajaen vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja se kyllä oli jokseenkin hankalaa. Paappa ajoi, minä en olisi kyennyt siihen. Epämukavaa oli silti pelkääjän paikallakin. Pimeässä opasteet olivat liki pitäen näkymättömiä ja teimme pari ylimääräistä mutkaa. Autossa oli navigaattori, mutta kun merenlahden yli oli rakennettu uusi tie ja silta, ei navigaattorin kartta tuntenut sitä. Perille pääsimme, mutta varmaan tunnin suunnitelmistamme myöhässä, klo 1 yöllä kotimaan aikaan olimme menossa nukkumaan. 

Matkamme lomaosuuden aikana tarkoituksemme oli pelata golfia mahdollisimman paljon. Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä, huonosti nukutun yön jälkeen, ajoimme Kirkcaldyn paikalliselle pikkukentälle, Dunnikier Parkiin ja pääsimme parin tunnin varoitusajalla pelaamaan.  

Skottilaisen golfin luonteeseen kuuluu tietty kansanomaisuus. Vaikka ihan kaikki eivät pelaa, kaikki kuitenkin ymmärtävät peliä, jopa paikalliset koirat. Siltä ainakin tuntui, kun kentällä kuljeskeli sekä pelaajia että tavallisia kävelijöitä koiriensa kanssa. Koira pysähtyi lyönnin ajaksi kiltisti paikoilleen ja lähti liikkeelle vasta lyönnin jälkeen. Skottilaiset julkiset kentät (public course) ovat kaiken kansan virkistyskäytössä myös muuhun tarkoitukseen kuin golfaukseen. 

Dunniker Parkin kenttä oli erittäin helppo puistokenttä. Jopa kaikkien ojien yli oli tehty kannakset, joten ojiin päätyminen oli hyvin epätodennäköistä. Jokaisen greenin molemmin puolin oli kaksi bunkkeria, pitkillä väylillä oli myös väyläbunkkeri. Paikalliseen maastoon kuuluvat kuitenkin monimuotoiset kukkulat ja niitä kuljimme ylös ja alas. Mäkisyys teki kentällä pelaamisesta  hieman haasteellista. Olimme molemmat jokseenkin poikki kierroksen jälkeen. Kävimme hotellilla ottamassa päiväunet, että jaksoimme edes syömään takaisin kaupunkiin.

Paikallinen pubi piti kokea. Ihmiset olivat siellä iltapäiväoluilla, me nautimme päivän lämpimän ateriamme. Päädyimme perinneruokaan, Haggikseen. Paappa söi annoksen ihan oikeaoppisesti perunamuusin ja lanttumössön kanssa, minä nautin haggikseni kanan lisukkeena. Olihan se kokemus. Haggis on skottilainen perinneruoka, joka valmistetaan lampaan mahalaukun sisään. Täytteenä käytetään lampaan keuhkoja,  sydämiä, maksaa ja suoliliepeitä ja lisäksi sianihraa, kauranjyviä ja mustikoita. Kuulostaa varmasti eksoottiselta ja sitä se oli. Onneksi en syödessäni vielä tiennyt, miten se valmistetaan! 

Kirkcaldy on tavallisen brittiläisen pikkukylän näköinen, juuri sellainen,  mitä tv-sarjat meille näyttävät. Katujen reunoille sijoittuvat, keskenään samanlaiset ruskeanharmaat kivitalot ovat kiinni toisissaan, monia taloja koristavat erkkerit. Kaikki asuinkadut ovat keskenään hyvin samannäköisiä. Täällä on tosiaan hyödynnetty maaperästä saatavaa kiviainesta, joko sellaisenaan tai korkeintaan tiiliharkkoina. Huomattavan harvoin kivipinta on rapattu, joten värimaailma on hyvinkin yhtenäisen harmaa punaisine tai harmaine kattoineen. Varakkaan näköisillä alueilla talojen edessä on näyttäviä puutarhoja. Britit osaavat puutarhanhoidon ja taitaa sääkin olla sateisen suosiollista! 

Paikallista rakennustyyliä edustaa myös hotellimme, Strathearn. Harmaat kiviseinät, torneja, koristeita ja erkkereitä. Olemme luultavasti saaneet talon parhaan huoneen: erkkeri-ikkunoista avautuu laaja maisema, kattojen takaa pilkahtaa merikin. Ainakin hotellissamme on yksinkertaiset ikkunat - epäilemättä tämä on tyylinä muissakin rakennuksissa. Huone tuntui alussa hieman kylmältä, mutta hyvinpä saimme ensimmäisen yön jälkeen nukuttua. Olemme hotellissa peräti 7 yötä, mikä on ilmeisen harvinaista. Kaikki muut aamupalalla paikalla olevat hotellivieraat ovat tähän mennessä vaihtuneet yhden yön jälkeen. Vaikka onkin 4 tähden hotelli, Strathearn ei taida olla mikään lomanviettopaikka. Me valitsimme tämän sijainnin perusteella: puolivälissä Edinburghia ja St. Andrewsia. Näille paikkakunnille keskitymme tällä viikolla.