perjantai 31. elokuuta 2018

St. Andrews - merkittävä osa golfin historiaa

St. Andrews - merkittävä osa golfin historiaa

Golfin tarkkaa syntytapaa tai aikaa ei tiedetä. Voi olla, että vuosisatoja sitten lammaspaimenet kuluttivat aikaa paimenessa ollessaan ja löivät kepillä kiviä kaninkoloihin. Jotain tällaista on tapahtunut jo historiallisina aikoina. Vähitellen pelistä on kehittynyt se, mitä nykyisin kutsutaan golfiksi. 

Vanhimmat kirjalliset tiedot golfista ovat 1400-luvulta St. Andrewsin alueelta. Tällä perusteella kaupunkia pidetään golfin syntypaikkana. Alueen hallitsijat ja kirkonmiehet yrittivät kieltää paikallisten ihmisten golfin pelaamisen, koska se vei liikaa aikaa sotilaallisilta harjoituksilta ja kirkollisiin toimituksiin osallistumiselta. Golf kuitenkin jatkoi kehittymistään ja 1500-luvun puolivälissä paikallinen piispa antoi periksi ja lahjoitti lammaspaimenille merenrannan vesijättömaalta alueen, joka ei kelvannut maanviljelykseen eikä asutukseen. Aluetta kutsuttiin nimellä Links. Joutomaalle lammaslaidunten joukkoon paimenet saivat perustaa golfkenttänsä, jonka nurmen lampaat laiduntaessaan pitivät lyhyenä. Piispan lahjoituksen ainoa ehto oli, että sunnuntaisin golfia ei saanut pelata. 

Tällä samalla alueelle sijaitsee nykyisin St. Andrews Links golfkenttien alue. Alueen golfkentät omistaa St. Andrews Links -säätiö, jonka ainoa tehtävä on vaalia ja varjella golfia ja alueen kenttiä. (Todettakoon, että alueella on myös yksityisiä golfkenttiä, mutta niistä en osaa kertoa mitään kummempaa). St. Andrews Links -säätiö omistaa 7 golfkenttää, joita se ylläpitää ja hoitaa, ja organisoi golfin pelaamisen. Kentät ovat julkisia, joten kuka tahansa pääsee niille pelaamaan, ilman erityisen klubin jäsenyyttä. 

Kentistä tunnetuin, luultavasti myös maailman tunnetuin kenttä,  on Old course, maailman vanhin golfkenttä. Se on ollut jollain tasolla olemassa jo yli 500 vuotta. Nykyisen muotonsa se sai 1850-luvulla, kun kentän hoitajaksi tuli Tom Morris vanhempi. Seuraavat kentät olivat New course (avattu v. 1895) ja Jubilee (1897). Muut samalla alueella sijaitsevat kentät ovat Eden, Strathtyrum ja Balgove (par 30 - kenttä). St. Andrews Links -säätiön uusin kenttä on 10 vuotta vanha Castle,
joka sijaitsee kaupungin toisella laidalla. Kokonaisuudessaan St. Andrews on Euroopan suurin golfkeskus. 

Olimme varanneet peliajan Castle -kentälle. Varaus ei ollut mennyt ihan putkeen, mutta ystävällisesti meille järjestettiin aika ja hyvin mahduimme palaamaan. Kenttä oli maisemiltaan upein, missä olen koskaan pelannut. Jyrkät kalliot merenrannalla, rantaa kiertelevät vaihtelevan muotoiset Links-väylät pensaineen ja karheikkoineen. Kenttä kokonaisuudessaan oli erinomaisessa kunnossa, mielenkiintoinen ja vaihteleva. Olin maisemasta niin haltioissani, että lähinnä vain huokailin ja nautin. Pelikin kulki kohtalaisesti.

Olimme jo aamulla käyneet tutustumassa Old courseen ja ottamassa pakolliset kuvat Swilken Bridge - sillalla, joka lienee yksi golfmaailman tunnetuimmista maamerkeistä. Yli 700 vuotta vanha rakennelma on alunperin ollut lammaspaimenten käyttämä silta, jota kautta lampaat ohjattiin laitumen keskellä olleen ojan yli. Nykyisin se sijaitsee Old coursen 18. väylällä. Tämäkin yksityiskohta kertoo alueen vaikuttavasta historiasta. Lisää aiheesta löytyy esimerkiksi tästä linkistä: 


Yhden aamupäivän mittainen vierailu St. Andrewsissa ei tuntunut riittävältä. Niinpä kävimme varaamassa peliajan Jubilee -kentälle seuraavaksi iltapäiväksi ja netin kautta varasimme opastetun kävelyn Old courselle. Old coursella pelaaminen olisi onnistunut osallistumalla arvontaan. Sillä taataan halukkaille pelaajille tasapuolinen mahdollisuus päästä pelaamaan. Isolla rahalla kentälle ei pääse, kaikki ovat tasa-arvoisia arvonnassa, kunhan tasoitusraja täyttyy. Muille St. Andrewsin kentille ei ole edes tasoitusvaatimusta, ovathan ne julkisia kenttiä. Paikkakunnan lapset pääsevät pelaamaan ilmaiseksi.

Opastettua kierrostamme vetämään saimme Rogerin. Kuljimme New coursen Klubitalolta Old coursen 1. väylän alkuun ja sieltä 18. väylän poikki ja reunaa pitkin 17.   väylän greenin seutuville. Roger kertoili meille alueen synnystä, historiasta ja kehittymisestä. Olimme jo aamulla käyneet kentän vieressä sijaitsevassa museossa, joten jotkut Rogerin kertomuksen asiat olivat meille entuudestaan tuttuja. Tom Morrisista kuulimme paljon asioita, onhan hänen merkityksensä nykyaikaisen golfin kehittäjänä ollut niin merkittävä. Hänen päätöksensä mukaisesti Old coursella noudatetaan edelleenkin historiallista 1500-luvulta periytyvää sääntöä, että sunnuntaina kentällä ei pelata. Sunnuntaisin Old course on kaupunkilaisten liikuntaharrastusten tai vaikka piknikien paikkana. Muilla kentillä pelataan sunnuntaisinkin, kentät ovat käytettävissä ympäri vuoden. Pelaajia tulee kaikkialta maailmasta ja kierroksia St. Andrews Linksin kentillä pelataan noin 23 000 vuosittain. 

Jubilee kenttä oli mielenkiintoisella tavalla erilainen kuin edellisenä päivänä kiertämämme Castle. Se noudatti hyvin tarkasti maaston muotoja, heinikkoisia kumpareita ja bunkkereita oli paljon niinkuin Links-kentän luonteeseen kuuluukin. Tuuli oli kovempi kuin edellisenä päivänä ja se vaikutti jopa putteihin. Jubilee sijaitsee kuudesta kenttäkompleksin kentästä lähimpänä meren rantaa, ja maisemat olivat täälläkin hienot, mutta eivät kuitenkaan edellisen päivän veroiset. Vanhat Links-kentät sijaitsevat tiiviisti toistensa lomassa ja väylät ovat paikoin hyvinkin kapeita. Kovan kentän pinta on upean rullaava ja se sekä helpottaa että vaikeuttaa peliä. 


Kahden päivän tiivis ohjelma riitti meille tällä kertaa St. Andrewsissa. Upeita kenttiä oli mukava pelata, palvelu oli erittäin ystävällistä ja joustavaa. Tavallinen klubipelaajakin toivotettiin tervetulleeksi. Olen jokseenkin varma, ettei tämä jäänyt ainoaksi käynniksemme golfin kehdossa.



















keskiviikko 29. elokuuta 2018

Skotlantiin!

Skotlantiin! 

Päätimme jälleen yhdistää työ- ja lomamatkan ja suuntasimme Skotlantiin. 

Lähdimme liikkeelle sunnuntaina Tukholman kautta lentäen. Perillä Edinburghissa olimme vasta vähän ennen iltayhdeksää, lehto oli puoli tuntia myöhässä. Kun vuokra-auton hakemiseen meni vielä aikansa, oli ilta jo pimennyt täysin, kun pääsimme lopulta matkaan. 

Ajoimme pieneen Kirkcaldyn kaupunkiin. Matkan piti kestää vajaan tunnin, mutta meillä meni aikaa kyllä sitä enemmän. Olimme ensimmäistä kertaa liikkeellä itse ajaen vasemmanpuoleisessa liikenteessä ja se kyllä oli jokseenkin hankalaa. Paappa ajoi, minä en olisi kyennyt siihen. Epämukavaa oli silti pelkääjän paikallakin. Pimeässä opasteet olivat liki pitäen näkymättömiä ja teimme pari ylimääräistä mutkaa. Autossa oli navigaattori, mutta kun merenlahden yli oli rakennettu uusi tie ja silta, ei navigaattorin kartta tuntenut sitä. Perille pääsimme, mutta varmaan tunnin suunnitelmistamme myöhässä, klo 1 yöllä kotimaan aikaan olimme menossa nukkumaan. 

Matkamme lomaosuuden aikana tarkoituksemme oli pelata golfia mahdollisimman paljon. Ensimmäisenä varsinaisena lomapäivänä, huonosti nukutun yön jälkeen, ajoimme Kirkcaldyn paikalliselle pikkukentälle, Dunnikier Parkiin ja pääsimme parin tunnin varoitusajalla pelaamaan.  

Skottilaisen golfin luonteeseen kuuluu tietty kansanomaisuus. Vaikka ihan kaikki eivät pelaa, kaikki kuitenkin ymmärtävät peliä, jopa paikalliset koirat. Siltä ainakin tuntui, kun kentällä kuljeskeli sekä pelaajia että tavallisia kävelijöitä koiriensa kanssa. Koira pysähtyi lyönnin ajaksi kiltisti paikoilleen ja lähti liikkeelle vasta lyönnin jälkeen. Skottilaiset julkiset kentät (public course) ovat kaiken kansan virkistyskäytössä myös muuhun tarkoitukseen kuin golfaukseen. 

Dunniker Parkin kenttä oli erittäin helppo puistokenttä. Jopa kaikkien ojien yli oli tehty kannakset, joten ojiin päätyminen oli hyvin epätodennäköistä. Jokaisen greenin molemmin puolin oli kaksi bunkkeria, pitkillä väylillä oli myös väyläbunkkeri. Paikalliseen maastoon kuuluvat kuitenkin monimuotoiset kukkulat ja niitä kuljimme ylös ja alas. Mäkisyys teki kentällä pelaamisesta  hieman haasteellista. Olimme molemmat jokseenkin poikki kierroksen jälkeen. Kävimme hotellilla ottamassa päiväunet, että jaksoimme edes syömään takaisin kaupunkiin.

Paikallinen pubi piti kokea. Ihmiset olivat siellä iltapäiväoluilla, me nautimme päivän lämpimän ateriamme. Päädyimme perinneruokaan, Haggikseen. Paappa söi annoksen ihan oikeaoppisesti perunamuusin ja lanttumössön kanssa, minä nautin haggikseni kanan lisukkeena. Olihan se kokemus. Haggis on skottilainen perinneruoka, joka valmistetaan lampaan mahalaukun sisään. Täytteenä käytetään lampaan keuhkoja,  sydämiä, maksaa ja suoliliepeitä ja lisäksi sianihraa, kauranjyviä ja mustikoita. Kuulostaa varmasti eksoottiselta ja sitä se oli. Onneksi en syödessäni vielä tiennyt, miten se valmistetaan! 

Kirkcaldy on tavallisen brittiläisen pikkukylän näköinen, juuri sellainen,  mitä tv-sarjat meille näyttävät. Katujen reunoille sijoittuvat, keskenään samanlaiset ruskeanharmaat kivitalot ovat kiinni toisissaan, monia taloja koristavat erkkerit. Kaikki asuinkadut ovat keskenään hyvin samannäköisiä. Täällä on tosiaan hyödynnetty maaperästä saatavaa kiviainesta, joko sellaisenaan tai korkeintaan tiiliharkkoina. Huomattavan harvoin kivipinta on rapattu, joten värimaailma on hyvinkin yhtenäisen harmaa punaisine tai harmaine kattoineen. Varakkaan näköisillä alueilla talojen edessä on näyttäviä puutarhoja. Britit osaavat puutarhanhoidon ja taitaa sääkin olla sateisen suosiollista! 


Paikallista rakennustyyliä edustaa myös hotellimme, Strathearn. Harmaat kiviseinät, torneja, koristeita ja erkkereitä. Olemme luultavasti saaneet talon parhaan huoneen: erkkeri-ikkunoista avautuu laaja maisema, kattojen takaa pilkahtaa merikin. Ainakin hotellissamme on yksinkertaiset ikkunat - epäilemättä tämä on tyylinä muissakin rakennuksissa. Huone tuntui alussa hieman kylmältä, mutta hyvinpä saimme ensimmäisen yön jälkeen nukuttua. Olemme hotellissa peräti 7 yötä, mikä on ilmeisen harvinaista. Kaikki muut aamupalalla paikalla olevat hotellivieraat ovat tähän mennessä vaihtuneet yhden yön jälkeen. Vaikka onkin 4 tähden hotelli, Strathearn ei taida olla mikään lomanviettopaikka. Me valitsimme tämän sijainnin perusteella: puolivälissä Edinburghia ja St. Andrewsia. Näille paikkakunnille keskitymme tällä viikolla.