Jos olet lukenut edellisen lyhyen päivitykseni, havaitset varmaan, että ei Lontoo ole meidän määränpäämme. Sieltä lähtee seuraava lento Dubain kautta Sydneyhin ja sieltä seuraavan vaihdon kautta Aucklandiin. Matkaa tähän lystiin kuluu suunnilleen 36 tuntia tai jotain. Vaikka lentäminen on ihan mukavaa lyhyillä matkoilla, tämä on maratonsuoritus. Pienenä lisäbonuksena meillä on molemmilla nuha. Ei ole paha, ei, mutta Otrivinia kuluu matkan aikana. Matkaan valmistauduin lisäksi ostamalla uudet tukisukat (tai lentosukat, miten itse kukin tahtoo niitä nimittää). Paappa iski kinsioteipit selkääni ja olkapäähäni. Jos niiden turvin pärjään pitkän istuntomme, niin olen tyytyväinen.
Lentokoneiden odottelu pitää käyttää hyödyksi. Jos ehdin löytää Wifin Lontoossa, palaan asiaan. Muussa tapauksessa kirjoittelen taas seuraavan wifin ääressä.
Bon voyage! Tämä toivotus piti laittaa, kun ranskanopiskelukavereille lupasin! Saapa nähdä, taipuuko pää yhtään enempään :-)
Liitän kuvan vanhaan tekstiini. Helsinki -Vantaa yllätti positiivisesti Aho -Soldan valokuvanöyttelyllä. Kuvia oli Claire Aholta, Heikki Ahola ja Björn Soldanilta 1930-50 -luvuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti