Bussimatka aluillaan

Päivän matka suuntautui merenrantakaupunkiin Maunganuihin. Tuuli oli aika viileä, meressä kisailivat vain meripelastushenkilöt osaamistaidoissan. Meren voima oli kyllä hurja, kun vesi syveni nopeasti. Uinnin sijaan kapusimme pienen matkaa viereiselle vuorelle. Aika hienoja olivat tämänkin päivän maisemat.

Bussimatka Aucklandista koillisrannikolle  kulki kukkulaisten alueiden läpi. Olin kuvitellut, että Uudessa Seelannissa olisi joka paikassa laumoittain lampaita. Olin väärässä. Sen sijaan monenkirjavia lehmiä oli, satapäisinä lumoina!  En muista kotimaassa juuri koskaan nähneeni kerralla yhtä paljon lehmiä yhdellä kertaa. Helppohan niitä on täällä kasvattaa, ulkona kesät talvet. Jostain syystä en kokenut suurta tarvetta valokuvata niitä, mutta jos olisimme pysähtyneet kohdille, niin ehkä sitten :-)

Ennen meren rantaan pääsyämme bussi kulki kumpuilevan  maaston poikki ja joen rantaa pitkin pienen vuoren poikki. Se joki oli kyllä viehättävä, pieniä koskia ja suvantoja ja paljon ulkoilijoita ja kalastajia. Sekin olisi ollut ihana kuvata, mutta kohdalle ei pysähdytty. Muistoihin se jäi ja pysyy.

Tällainen oli reissumme yksi kevyimmistä päivistä, kertoi opas. Tällä hetkellä huoneessa on kaksi rätti poikki uupunutta, unten maille menossa. Kello on 21.10 paikallista aikaa. Hyvää yötä!

Auckland etäältä

Tässäpä aamun kuvat Aucklandista. Parin tunnin kaupunkikierroksella kapusimme Eden- vuorelle, mikä on 28000 vuotta sitten sammunut tulivuori. Kraateri näkyy komeasti kuvissakin. Taustalla näkyy Aucklandin upea siluetti. Meri antaa kyllä kaupungille leimansa. 

Aucklandin keskusta on aika tiivis, selkeästi erottuva alue kuvissa korkeine tornitaloineen.  Muilta osin kaupunki onkin jokseenkin matalaa, kaukaa katsottuna pääasiassa pientaloalueilta näyttävää. Bussilla kaupungin läpi ajaessamme pisti silmään vauraan tuntuinen alue, missä talot olivat vanhoja, siirtomaatyylisiä. Luultavasti ne olivat 1800-luvulla rakennettuja, hyvin kunnostettuja ja hintavia. Aucklajdin alueella on monia vanhoja tulivuoren kraatereita ja kukkuloita, joille taloja on paljon rakennettu. Yhden lyhyen bussiajelun aikana muita alueita ei paljon nähty, joten taisi käsitykseni paikallisten asumisoloista jäädä melkoisen kapeaksi.

Tekstipäivitys Aucklandista

Hyvää huomenta Aucklandista!

Päätin kirjoittaa tekstejä pääosin erikseen, sillä päivityksiini liittyy pieni ongelma: iPadilla otettuja kuvia ei saa liitettyä suoraan blogiin. Joudun kikkailemaan kuvat kännykkään ja sitä kautta blogiin. Todennäköisesti otan kuvat jatkossa tähän blogiin kännykällä ja kirjoitan tekstit lyhyesti. Varsinaisia matkakokemuksia kirjoitan erikseen padilla.

Eilen iltapäivällä Aucklandissa oli ollut ukonilma ja lento Sydneystä lähti tästä syystä tunnin myöhässä. Aucklandin päässä se kirittiin kiinni, sillä lentoasema oli tyhjä!  Maahan tulevien ihmisten kaikki matkatavarat syynätään tosi tarkkaan, kun halutaan välttää maahan tulevia vieraslajeja ja tauteja. Esimerkiksi maanviljelijöiden tai turkistarhaajien pääsy maahan saattaisin olla hankalaa. Kuraisia kenkiäkään ei suvaita. Tarkastusoperaatio sitten hidastaa maahan saapumista, noin keskimäärin. Me tulimme tullin läpi vartissa.

Illalla zombeina kävelimme sen verran kaupungilla, että pääsimme paikalliseen näköalatorniin ja sieltä otin kuvat. Lasin läpi otettuna tai sitten vain kännykkäkuvan takia ne ovat omituisen sinertäviä. Maisemat olivat todellisuudessa vielä huomattavasti ihanammat kuin mitä kuvat kertovat.

Iltapalan jälkeen iskimme  petiin ja nukuimme kiitettävät 7 tuntia. Kokeilimme ekaa kertaa melatoniinia ja ehkä se auttoi. Olo on jo aika normaali, mutta saapa nähdä, mikä on olo illalla!

Vielä sananen siitä.yhdestä kuvasta, minkä otin terminaalissa Aucklandiin tullessamme: paikalliseen tyyliin tehtyjä koristeornamenttja ja patsaita. Kokonaisuus oli vaikuttava !

Hyvää yötä kotimaahan, meillä alkaa ensimmäinen varsinainen kiiwi-päivä!

Ensimmäinen VAU!

Ensimmäinen kuvasarja lähtee Aucklandista, Skytowerista. Ainahan minä paapan joka paikkaan korkealle raahaan.

Kuvat pitää ladata kännykällä, joten enpä pitkiä tekstejä sepustele. Ja jokainen varmaan arvaa, että jet lag jyrää!

Tällainen taideteos toivotti meidät tervetulleeksi terminaalissa. Korkeanpaikankammoinen koipineen.  Illan hämärä muuttaa värit!

Hyvää huomenta Sydneystä!

Hyvää huomenta Sydneystä. Saavuimme tänne Dubain kautta Lontoosta auringonnousun aikaan. Lentomatka on aikamoinen kokemus, kun se kestää 13 tuntia putkeen. Matka on kestänyt tähän mennessä 1,5 vuorokautta. Koko matka Hki-Auckland kestää tällä reittivalinnalla yli 40 tuntia. Dubai Sydney-välillä vieressäni istui Brittipariskunta matkalla Australian kiertomatkalle. Oli kiva jutella, he olivat kiertäneet Uuden Seelannin viime vuonna. Joka päivä kuin postikortti, kertoi rouva.

Nyt odottelemme taas kolmisen tuntia vaihtoa Aucklandin koneeseen. Tätähän matkustaminen on: istumista ja odottamista. Onneksi sain hetkeksi wifin toimimaan.

Tämän lyhyen päivityksen päätteeksi vielä kehuja, ettei mene ihan valitukseksi: En voi kylliksi kiittää lentosukkiani.  Paapalle löytyi vanhat, omat sukkani olivat venähtäneet ja ostin uudet. Jaloissa ei ole turvotusta tippaakaan! Joskus olen jo lyhyilläkin lennolla ollut aika turvoksissa.

Matka on tosiaankin ollut rankka, olo on zombien,  vaikka joka välissä torkuimmekin. Voiton puolella kuitenkin jo olemme, luojan kiitos. Toivottavasti jaksan kirjoittaa ja latailla kuviani.

Palataan asiaan!

Ulos Shengen-alueelta

Täälläpä istumme, Shengen-alueen ulkopuolella. Passit tarkastettiin automaatissa, nyt odotamme lentoa Lontooseen. Vasta tästä passin tarkastuksesta havaitsin, että eipä Iso-Britannia tosiaankaan kuulu Schengeniin.

Jos olet lukenut edellisen lyhyen päivitykseni, havaitset varmaan, että ei Lontoo ole meidän määränpäämme. Sieltä lähtee seuraava lento Dubain kautta Sydneyhin ja sieltä seuraavan vaihdon kautta Aucklandiin. Matkaa tähän lystiin  kuluu suunnilleen 36 tuntia tai jotain. Vaikka lentäminen on ihan mukavaa lyhyillä matkoilla, tämä on maratonsuoritus. Pienenä lisäbonuksena meillä on molemmilla nuha. Ei ole paha, ei, mutta Otrivinia kuluu matkan aikana. Matkaan valmistauduin lisäksi ostamalla uudet tukisukat (tai lentosukat, miten itse kukin tahtoo niitä nimittää). Paappa iski kinsioteipit selkääni  ja olkapäähäni. Jos niiden turvin pärjään pitkän istuntomme, niin olen tyytyväinen.

Lentokoneiden odottelu pitää käyttää hyödyksi. Jos ehdin löytää Wifin Lontoossa, palaan asiaan. Muussa tapauksessa kirjoittelen taas seuraavan wifin ääressä.

Bon voyage! Tämä toivotus piti laittaa, kun ranskanopiskelukavereille lupasin! Saapa nähdä, taipuuko pää yhtään enempään :-)

Liitän kuvan vanhaan tekstiini.  Helsinki -Vantaa yllätti positiivisesti Aho -Soldan valokuvanöyttelyllä. Kuvia oli Claire Aholta, Heikki Ahola ja Björn Soldanilta 1930-50 -luvuilla. 

Testing, testing

Matkan aikana aion kirjoittaa blogitekstini iPadilla, joten tänään treenaan tätä vaihetta. Olen vähän vitsin vuoksi säilyttänyt koneellani automaattisen tekstinkorjauksen tai ennakoinnin, mikä hän lienee. Se saattaa toisinaan tehdä ihan omituisia sanatulkintoja, vaikka on jonkun vuoden aikana oppinutkin minua lukemaan. Niin että vika on sitten koneessa, ei minussa !

Tänään oli työpäivä ja harrastusilta. Nyt illan päälle ehtii hieman pakkaamaan, silittämään, miettimään. Yksi tärkeimmistä mukaan pakattavista tuotteista on aurinkorasva +50. Tätä eivät ihmiset meillä synkässä ja pimeässä talvessa tahdo ymmärtää. Shortsit, sandaalit, aurinkohattu, uimapuku, muut pakolliset. Ilmeisesti odotan lämmintä.  Ai niin, mukaan lähtee myös kinesioiteippi, tämän mummelin pakollinen apuväline, jota ilman ei tahdo pysyä kasassa. Jos joudun turvautumaan siihen, saatte yksityiskohtaisen informaation matkalla.

Nyt nautitaan vielä kotimaisesta lämmöstä - eikun saunaan!

Matkakuumetta!

Olen jokseenkin noviisi blogin kirjoittajana - kirjoittajana en niinkään. En ole ehtinyt opetella enkä muokkailla blogini taustoja ja muita hienouksia. Katsotaan, jos kehityn siinäkin ajan kanssa. Nyt riittää, kun saan tekstiä edes vähän liikkeelle. Hirveän pitkiä tekstejä en ehkä ehdi kirjoittaa, mutta katsotaan, miten aikaa löytyy sitten matkan aikana.

Reissumme alkuun on vajaa 3 vuorokautta. Töissä on kiire, kuten tavallista. Särmikkään lisämausteen tähän matkaa edeltävään aikaan tuovat Paapan työskentelyolosuhteet. Stressiä on enemmän kuin laki sallii ja olemmekin todenneet, että onpahan loma paikallaan! Tästä voisi kirjoittaa vaikka kuinka pitkän tarinan, mutta olkoon. Ehkä olen jo avautunut näissäkin asioissa aika tavalla.

Nyt suomalaisessa loskasäässä pakkaillaan, mietitään millaisia varusteita tarvitaan. Emme aio ottaa hillittömän paljon tavaraa mukaamme, vaikka kauas matkaammekin. Eletään tilanteen mukaan ja ostetaan uutta, jos jotain jää puuttumaan. Ikä ja aiemmat matkustuskokemukset ovat tuoneet matkaan rentoutta, mutta kyllä tällä erää pitkät lennot hirvittävät. Katsotaan, minne päädymme!